Pääkirjoitus

Hiili ei ole vaih­to­eh­to

Ouluun suunnitteilla olevan uuden voimalaitoksen yhtenä polttoainevaihtoehtona kummittelee yhä kivihiili. Sen varaan ei kuitenkaan kannata rakentaa mitään.

Oulun Energia suunnittelee Toppila 1 -voimalan korvaamista uudella voimalaitoksella. Parhaillaan on meneillään hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman julkinen nähtä-
villä olo.

Lähtökohta on, että uuden voimalaitoksen pääpolttoaineena ovat kotimainen puu ja turve. Lisäksi kaavaillaan mahdollisuutta käyttää kierrätyspolttoainetta ja kivihiiltä.

Vaikka valtion polttoainepolitiikan tulevaisuuden linjaukset ovat iso kysymysmerkki, kivihiili pitäisi vaihtoehdoista siivota tyystin pois. Se on yksi suurimmista syyllisistä ilmastonmuutokseen. Ja toisekseen se on tuontitavaraa, joka voidaan korvata kotimaisilla polttoaineilla.


Toppila 1 -voimalaitos on tulossa elinkaarensa päähän lähivuosina. Korvaavaa kaukolämpöä, sähköä ja mahdollisesti myös teollisuushöyryä tuottavaa laitosta kaavaillaan joko nykyisen voimalaitoksen alueelle tai Kemiran teollisuusalueelle Laanilaan.

Tässä vaiheessa vaihtoehtoja on vielä useita jopa niin, että rakennettaisiin yksi suurempi laitos tai kaksi pienempää laitosta, toinen Toppilaan ja toinen Laanilaan.

Hanke on oululaisittain mittava. Kustannusarvio liikkuu tässä vaiheessa 250–300 miljoonan euron haarukassa. Rakentamispäätös pitäisi saada aikaan jo parin vuoden kuluttua, jotta voimalaitos olisi tuotannossa vuodenvaihteessa 2019–2020.

Polttoainevaihtoehdoista puu on ehdoton ykkönen, sillä sen asemaa ei uhkaa mikään. Raaka-ainetta on ja on vastakin tarjolla. Paperin teon vähentyessä puuta vapautuu nykyistä enemmän muuhun käyttöön. Jo nyt puun vuotuinen kasvu on suurempi kuin kulutus.

Puun lisääntyvää käyttöä puoltavat myös ympäristönsuojelulliset näkökohdat, koska puu on uusiutuva luonnonvara.

Turpeen asema on ongelmallisempi, sillä varsinkin EU:n suunnalta paine sen käytön vähentämiseksi on kova. Toisin kuin Suomessa, EU:ssa turve nähdään ympäristön kannalta miltei yhtä vahingollisena kuin fossiiliset polttoaineet kuten kivihiili ja öljy.

Oma vaikutuksensa polttoainevaihtoehtojen pohdinnassa on sillä, millaista polttoainepolitiikkaa valtio aikoo harjoittaa. Todennäköisesti pitkässä juoksussa kuljetaan samaa tahtia EU:n kanssa. Tällöin puu pitää pintansa, mutta turpeen kanssa tulee vai-keuksia.

Tällä hetkellä tilanne on nurinkurinen. Kivihiili on halpaa ja sitä on tarjolla runsaasti. Näin ei saisi olla, sillä sen käytön lisääntyminen sotii kaikkia EU:n hyväksymiä ympäristötavoitteita vastaan.


Uuden voimalaitoksen rakentaminen on pitkälle tulevaisuuteen tähtäävä investointi. Siksi sen vaikutuksia on arvioitava muusta kuin puhtaasti tämän päivän talouden näkökulmasta.

Polttoaineen valinta on avainkysymys. Onneksi Oulussa ollaan lähtökohtaisesti liikkeellä asenteella, jonka pitää kestää arviointi myös vuosikymmenten päästä. Kivihiilen pitäminen mahdollisena vaihtoehtona on kuitenkin menneestä maailmasta.