Sateisella kesällä on yllättäviä seurauksia. Niihin kuuluu Oulun Energian päätös hakea Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta koepolttolupaa hiilen käyttämiseksi Toppila II:ssa. Tähän saakka Oulussa on ylpeilty sillä, että Toppilan lämmitysvoimaloissa käytetään kotimaista turvetta sekä puuta ja vain hieman öljyä tukipolttoaineena.
Vanhojen oululaisten mieleen muistuvat oitis Toppilan sataman liepeillä vuosikymmeniä sitten sijainneet, tuulessa pölisseet kivihiilikeot. Nyt hiiltä ei sentään varastoida salmen taakse asuntomessualuetta vastapäätä. Ei siellä ole enää kauppalaivoille satamaakaan. Puolasta laivattava hiili läjitetään Vihreäsaaren satamakentälle. Rekat rahtaavat sitä tarpeen mukaan voimalaan. Osan käyttäisi Kemira, jolla on jo lupa hiilen polttoon.
Jos koepoltto alkaa, se loppuu hieman ennen asuntomessujen avautumista. Hyvä niin. Olisi Oululle ikävää, jos mediassa kerrottaisiin asuntomessualueen sijaitsevan kivihiiltä polttelevan voimalan tuntumassa. Siinä ei paljon auta, vaikka voimalan päästöille asetetut rajat luvataan pitää.
Kivihiili on polttoaineena kaikin tavoin harppaus kohti menneisyyttä. Monessa maassa yritetään päästä hiilen käytöstä. Päästörajoituksista käydyissä neuvotteluissa hiili on luokiteltu pahaksi saastuttajaksi.
Turpeen noston vaikeus sateisina kesinä tunnetaan, joten kuivina aikoina pitää valmistautua entistä paremmin. Turvekaan ei ole polttoaineena puhtaimpia, mutta sen käyttö tuo paljon työtä suurtyöttömyydestä kärsivään Pohjois-Suomeen. Hake taas on uusiutuva luonnonvara. Toppilan lämpövoimaloissa on syytä pitäytyä polttoaineissa, joiden varaan ne suunniteltiin.