On hyvin ymmärrettävää, miksi Suomen Hiihtoliitto haluaa pestä kätensä hiihtäjä Kaisa Variksen doping-kärystä ja miksi se korostaa torstaina antamassaan lausunnossa, ettei se olisi voinut estää millään järkevillä keinoilla Varista käyttämästä epoa. Jos nimittäin liiton tulkitaan kantavan osaltaan vastuun Variksen kärystä, opetusministeriön on pakko leikata liiton toiminta-avustusta tälle vuodelle.
Opetusministeriö on jäädyttänyt toistaiseksi Hiihtoliiton avustuksen. Ennen kuin ministeriö päättää, mitä se tekee jatkossa, se kuulee Valtion liikuntaneuvoston lausunnon asiassa. Lausunto valmistuu ensi viikolla. Hiihtoliiton avustuksen leikkaus olisi hyvin raskas toimenpide, ja sen seuraukset heijastuisivat laajalle. Suomalaishiihtäjien lupaavasti käynnistynyt paluu takaisin maailman kärkeen hidastuisi.
Tosiasioille ei kuitenkaan voi mitään. Hiihtoliiton selitys ei pidä vettä siitä yksinkertaisesta syystä, että se on sortunut selkeään laiminlyöntiin. Kaisa Varis ei ollut tehnyt valmentautumis- ja kilpailusopimusta Hiihtoliiton kanssa. Tämän olisi pitänyt panna hälytyskellot soimaan liitossa kaiken sen jälkeen, mitä Lahden MM-kisoissa tapahtui keväällä 2001. Liitolla ei olisi luullut olevan varaa riskeerata koko Suomen hiihdon tulevaisuutta yhden omapäisen urheilijan takia Lahden megaskandaalin jälkeen.
Variksen sopimus oli Hiihtoliiton vastuulla. Se olisi pitänyt huolehtia siitä, että Varis tekee sopimuksen, ja kun hän ei niin menetellyt, liiton olisi pitänyt tajuta, että Varis on riski ja ottaa hänet erikoistarkkailuun. Viime kädessä Hiihtoliiton olisi täytynyt estää Variksen hiihto Val di Fiemmessä ilman valmentautumis- ja kilpailusopimusta.
Opetusministeriö vastaa yhdessä Suomen antidopingtoimikunnan kanssa doping-valvonnasta Suomessa. Suomi osallistuu myös Maailman antidopingtoimiston WADA:n toimintaan. WADA:n yksi keskeinen periaate on puhtaan urheilun eettisten periaatteiden vahvistaminen. Liikuntajärjestöjen valtionapuja harkittaessa on taas otettava huomioon eettiset periaatteet.
Olisi outoa, jos opetusministeriö katsoisi näissä oloissa sormien läpi tapahtunutta ja hiihdon rahoitusta jatkettaisiin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hiihtoliiton vastuu näkyy siinä, ettei se voi hakea Varikselta vahingonkorvausta, koska sillä ei ollut sopimusta Variksen kanssa. Valtionavun eettisten periaatteiden täyttymisen ja liiton uskottavuuden takia olisi välttämätöntä, että liitto vaihtaisi ensi töiksi johtonsa.
paakirjoitus@kaleva.fi