Ylen Urheiluruutu ja Ilta-Sanomat paljastivat Hiihtoliiton paikanneen Lahden vuoden 2001 katastrofaalisten MM-hiihtojen seurauksena tyhjennyttä kassaansa varsin kyseenalaisin keinoin. Liitto lainasi noin 400 000 euroa urheilijoiden valmennusrahastosta.
Kyseenalaiseksi asian tekee se, että tämä tehtiin urheilijoiden tietämättä. Huippu-urheilijat mäkihyppääjä Janne Ahosta myöten ovat julkisuuteen antamiensa lausuntojen mukaan aavistelleet, että jotain hämärää on tapahtunut, koska urheilijat ovat saaneet odottaa omia rahojaan joskus käsittämättömän kauan.
Suomen hiihtourheilun kannatussäätiön yhteydessä toimii valmennusrahasto ja urheilijarahasto. Urheilijat voivat rahastoida sponsori- ja muita tulojaan rahastoihin ja nostaa niistä rahaa verottomina urheilukuluja varten tai verollisina tuloina elantoon.
Hiihtoliiton talous ajautui heikkoon jamaan Lahden kisojen jälkeen. Sponsorit kaikkosivat, kun paljastui, että hiihtäjille haettiin menestystä vilpillisin menetelmin. Myös kansa käänsi selkänsä hiihdolle. Olihan suomalaisten hiihtomaine ollut siihen saakka kansallinen ylpeydenaihe.
Hiihtoliitolle maineen menetys tuli kalliiksi. Vaihtoehdot olivat vähissä, kun tulopuoli meni tukkoon ja aukko paisui niin suureksi, ettei pelkkä menojen höyläys riittänyt täyttämään sitä.
Niinpä liitossa päätettiin paikata talouden aukkoa ottamalla lainaa urheilijoiden rahastosta. Hiihtoliiton entinen toimitusjohtaja Jari Piirainen sanoo näin toimitun, mutta ei myönnä sitä, että urheilijat eivät olisi tienneet vipeistä. Ainakin, jos olisivat olleet innokkaita tutkimaan papereita.
Valmennusrahaston sääntöjen mukaan varat tulee sijoittaa turvallisella ja tuottavalla tavalla. Sijoittaminen Hiihtoliiton ehtyneen kassan paikkaukseen on ollut kaikkea muuta kuin turvallinen tapa. Hiihtoliiton yllä kun on pitkään leijunut konkurssin pelko. Miten urheilijoiden itselleen tienaamille rahoille siinä tilanteessa olisi käynyt? Päälle päätteeksi urheilijoilta otetuille lainoille ei ollut tiettävästi vakuuksia.
Rahat on nyt palautettu sinne, minne ne kuuluvatkin, eli Hiihtoliitto on maksanut vippinsä takaisin tämän vuoden aikana.
Vaikka rahat ovat onnellisesti kotiutuneet, menettelytavat ja niihin mahdollisesti liittyvä tietoinen yritys salata toimet jättävät kuitenkin ilmaan monia kysymyksiä, jotka odottavat vastausta. Asiaa ei pidä painaa villaisella. Samantyyppisistä operaatioista on nähty oikeusjuttujakin. Menettely on tuomittava vähintäänkin moraalisesti.
Vaalirahakohussakin profiloitunut Patentti- ja rekisterihallitus on pyytämässä selvitystä hiihtourheilun kannatussäätiöltä siitä, onko rikottu säätiölakia. Suurta yleisö kiinnostaa, ketkä ovat päättäneet lainoista ja milloin.
Hiihtoliitossa on ollut monia maan tapoja, jotka eivät ole kestäneet päivänvaloa. Jatkoa voi seurata, kun STT:n dopingjutun syyteharkinta valmistuu. Maastohiihdon ystävät toivovat, että loppukin likapyykki saataisiin vihdoinkin jo pestyksi.