Nivala Onko matkamittarissa vielä niukasti hiihtokilometrejä? Tuliko juuri Tervahiihdon alla ärhäkkä flunssa? Turha murehtia: hiihtotapahtumia on Pohjois-Suomessa tarjolla jokaisena maaliskuun viikonloppuna.
Hiihtokansan kulta-aika alkaa perinteisesti samaan aikaan, kun kimalteleva kevätaurinko kaivautuu piilostaan. Kullankaivuuta jatkuu huhtikuun puolelle. Vaikka osa hiihtoretkistä on jo nautiskeltu, on Pohjois-Suomessa tarjolla hiihtotapahtumia enemmän kuin kissalla henkiä.
Nykyään suurin osa laturetkistä on mahdollista hiihtää sekä perinteisellä että vapaalla hiihtotavalla. Matkoja on valittavana sadan kilometrin rupeamista perheille sopivampiin noin kymmenen kilometrin taipaleisiin.
Torstaina Kuusamosta alkanut Rajalta rajalle -hiihto on maaliskuun urakoista suurin: matkaa taitetaan Venäjän rajalta Ruotsin rajalle Tornioon, yhteensä 440 kilometriä.
Ikiliikkuja kulkee mehulla ja kurkulla
Sitkeimmät ikiliikkujat kiertävät latutapahtumia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Nivalalainen Kirsti Huippula on sivakoinut kaksi kertaa Finlandia-hiihdon, kahdesti Tervahiihdon, kymmenkunta kertaa Helenan hiihdon ja peräti 50 kertaa Kyöstin hiihdon - yhtä monta kertaa kuin nivalalaisen presidentin Kyösti Kallion mukaan nimettyä hiihtoa on järjestetty.
Todellinen ikiliikkuja on oikea ihminen kertomaan joukolla hiihtämisen riemuista. "Yleensä hiihdän yksin, mutta tällaiset tapahtumat ovat mukavaa vaihtelua. Ne ovat aika erilaisia. Kyöstin hiihdon reitit ovat olleet yleensä mukavia, ja se on vähän rauhallisempi tapahtuma", noin tuhat suksikilometriä talvessa hotkiva Huippula summaa.
Viiden täyden vuosikymmenen kokemuksella kelpaa pohtia ikimuistoisimpia laturetkiä. Viideskymmenes Kyöstin hiihto oli tietysti yksi näistä, mutta ei ainoa. "Finlandia-hiihdon olen hiihtänyt kahdesti, ja ne ovat jääneet mieleen ikimuistoisina. Ne olivat silloin mitaltaan 80 kilometriä", Huippula muistelee.
Myös yksi 1970-luvulla hiihdetty Kyöstin hiihto on jäänyt Huippulalle painavasti mieleen. 80 kilometrin matkaan kului tuolloin aikaa yli seitsemän tuntia.
"Veljen kanssa hiihdettiin, mutta eihän se jäänyt odottamaan. Ylivieskan ja Nivalan välissä sippasin kunnolla. Ylivieskassa oli mehua ja suolakurkkuja. Niitä syötyäni jaksoin taas", Huippula kertoo.
Hiihto on kokenut Suomessa pienen renessanssin. Moni perus- tai kansakoulussa intonsa suksimiseen kadottanut on löytänyt sivakoiden taian uudelleen. Keväiset joukkohiihtotapahtumat ovat hyvä tapa motivoida itseään ladulle joulu-tammikuun niukan lumen ja pimeyden aikaan.
Tuttu porukka
vuodesta toiseen
Vaikka viime vuosina hiihtoon kääntyneitä löytyy laduilta mukavasti, on suuri osa hiihtotapahtumien kävijöistä vanhempia hiihtouskovaisia. "Vaikka olisi minkälainen ilma, aika lailla sama porukka on yleensä paikalla. Näin tunnelma pysyy hyvänä", Huippula tuumaa.
Konkarihiihtäjä toivoo, että tulevaisuudessa yhä useampi nuori jaksaisi ladulle. Huippulaa sieltä ei saa pois millään. "Niin kauan aion hiihtää kuin pysyn terveenä", Huippula vakuuttaa.