Entinen hiihdon päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö on tehnyt yhteiskunnalle palveluksen avattuaan vihdoinkin sanaisen arkkunsa ja kertoessaan julkisesti käsityksiään Suomen huippuhiihtäjien, valmennusjohdon ja hiihtojohtajien suhteesta kiellettyjen aineiden käyttöön.
Kyrön olisi pitänyt tuoda nämä samat asiat esiin jo 2003 oikeudenkäynnissä, jossa hänet tuomittiin salakuljetuksesta ja petoksen yrityksestä. Mutta hän vaikeni ja puhui palturia.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tärkeintä on, että totuus tulee esiin huolimatta siitä, kuinka tuskallinen se mahdollisesti on Suomen maajoukkuetason hiihdolle ja millaista vahinkoa se ehkä aiheuttaa. Totuus ei nimittäin ole tässä asiassa pääongelma, vaan se, että on käytetty kiellettyjä keinoja ja että julkisuuteen on kerrottu aivan muuta. Harhautuksen kohteena on ollut koko kansa - ja kenties myös oikeuslaitos.
Uudet käänteet viittaavat siihen, että edessä on väistämättä entistä perinpohjaisempi pyykinpesu vanhoista asioista oikeudessa. Samalla avautuvat uudelleen hiihtoeliitin vanhat haavat, jotka olivat pikkuhiljaa arpeutumassa Lahden vuoden 2001 joukkokäryskandaalin ja STT:n oikeudenkäynnin jälkeen. Uudet sankariteot olivat saaneet jo monet unohtamaan ja antamaan anteeksi vanhat
munaukset.
Kylmä tosiasia on kuitenkin, ettei niitä ollut unohdettu, vaikka niitä oli paineltu villlaisella.
Liian monet kysymykset jäivät aikoinaan vaille vastausta. Koko ajan on ollut selvää, että jonain päivänä vyyhti lähtee purkautumaan ja totuus - tai ainakin aiempaa suurempi osa siitä - tulee julki. Keskusrikospoliisi on jo pantu tutkimaan, langetettiinko tuomio STT:lle väärin perustein.
Suomalaishiihtäjiä oli kärähtänyt epäurheilijamaisten ja kiellettyjen keinojen käytöstä Eero Mäntyrannan ajoista lähtien, eivätkä käryt päättyneet Lahteen. Viimeksi Suomen mainetta on tahrannut Kaisa Varis, Kyrön suojatti ja valmennettava.
Kiellettyjen aineiden käyttäjiä on löytynyt muistakin maista Euroopan hiihtokartalla, jota ei ole suuruudella pilattu. Muistissa on niin ikään se, mitä on tapahtunut pyöräilyssä, yleisurheilussa, painonnostossa sekä eräissä muissa voimailulajeissa.
Pikajuoksija Marion Jones on tunnetuin tuore esimerkki siitä, miten supersankarin viitta vaihtuu vangin pukuun. Hän kielsi systemaattisesti dopingin käytön, vaikka hänelle kulki luonnottoman kovaa ja kaikki ihmettelivät hänen ylivoimaisuuttaan. Jones tunnusti vilppinsä vasta, kun hänet oli ahdistettu nurkkaan vedenpitävin näytöin ja käräytetty valehtelusta. Myös kärähtäneet suomalaiset ovat kieltäneet aluksi totaalisesti dopingin. Niin tekivät Lahden "sankaritkin". Moni on vakuuttanut puhtauttaan vielä senkin jälkeen, kun b-näyte on varmistanut vilpin.
Selityksetkin ovat olleet uskomattomia. Martti Vainio väitti, että talonmies oli piikittänyt häntä. Saksalainen olympiavoittaja Dieter Baumann vakuutti, että anabolinen steroidi oli piikitetty hänen hammastahnaansa. Valmentajat ja urheilujohto eivät ole olleet sen puheliaampia, ja se on heittänyt epäilyksen varjon myös heidän ylleen.
Suomen hiihdossa on käynyt nyt näin Kyrön paljastusten takia. Koko hiihtoeliitin uskottavuus on mennyt. Kukaan ei tiedä, kenen lausuntoon voi luottaa. Hiihtoliiton perjantaina käynnistämä toinen oma tutkinta on samanlainen vitsi kuin ensimmäinenkin selvitys.
Suomessa noudatetaan länsimaista oikeusperiaatetta, ettei kukaan ole syyllinen ennen kuin syyllisyys on todistettu oikeudessa. Hiihdon sotkut ovat niin suuria ja tietävien puheet niin ristiriitaisia, ettei periaate päde enää. Hiihdossa on alkanut mediaoikeudenkäynti, kun oikeuslaitos ei ole pystynyt asiaa selvittämään. Itse määräämänään päätodistajana esiintyy Kyrö, joka puhuu nyt uskottavan tuntuisesti. Muut todistusvoimaiset henkilöt vaikenevat tai mutisevat jotain epämääräistä. Sellainen ei herätä luottamusta.
Kukapa olisi aikoinaan osannut epäillä rehtejä suomalaisia Harri Kirvesniemeä, Mika Myllylää, Jari Isometsää ja Virpi Kuitusta dopingin käytöstä. Valmennus- ja hiihtojohtokin ovat epäiltyjen listalla. Viimeksi tulilinjalle on joutunut Suomen hiihdon madonna, Marjo Matikainen-Kallström. Maa järisisi, jos kävisi ilmi, että hänkin on samaa sakkia.
Koko hiihtoeliitti tuo touhuineen ja puheineen mieleen takavuosien suositun tv-ohjelman, Valehtelijoiden klubin. Juuri se on tässä kaikkein pahinta.Yleinen epäluottamus on niin suurta, että kaikkia epäillään, kunnes epäily on todistettu aiheettomaksi. Vanha oikeusperiaate on kääntynyt päälaelleen. Nyt pitää todistaa syyttömyys oikeudessa.