Kempele M14-sarjan Joonas Sarkkinen harmittelee kaatumistaan maaliin tulon jälkeen, mutta äiti Sirkka-Liisa kääntää epäonnen huumoriksi.
"Taitaa tulla tavaksi, kun kaaduit täällä viime vuonnakin", äiti hymyilee pojalleen, joka oli sarjansa viiden kilometrin lenkillä viides.
Oulunsalon Vasaman Joonas ei tapahtunutta kauan surkuttele, sillä kisoja riittää pitkin talvea ja voittojakin tullee jossain vaiheessa. Eikä kaatuminenkaan jää varmasti uran viimeiseksi. Muutaman minuutin kuluttua hymyä irtoaa kameralle ilman suurempaa puristamista.
"Kun lapset hiihtävät, niin samalla tulee harrastettua itsekin. Nuoremman vauhdissa vielä pysyy, mutta vanhempi menee ladulla menojaan", äiti sanoo.
Perheen kuopus Jani joutui jättämään M12-sarjan kolme kilometriä väliin flunssan vuoksi. Sarkkisille hiihto onkin koko perheen harrastus. Isä voitelee sukset ja äiti huolehtii huoltamisesta.
"Isä neuvoo, että pitää käydä lenkillä", toteaa Joonas.
Juha-isän neuvoja kannattaakin kuunnella, sillä kokemusta riittää.
Pohjatyö ensin, laatu vasta sitten
Juha Sarkkinen oli aikoinaan Suomen huippuhiihtäjiä. Uran parhaaksi meriitiksi voi laskea edustuksen Lahden MM-kisoissa 1989.
"SM-kisoista otin pari pronssia, ja neljänsiä sijoja tuli ihan tarpeeksi", Juha Sarkkinen muistelee uransa kohokohtia.
Parhaimmillaan hän harjoitteli tuhat tuntia vuodessa.
"Parhaat tulokset tulivat kuitenkin niinä vuosina, kun määrää tiputettiin ja laatua lisättiin. Silti pitää muistaa, että aerobinen pohja pitää luoda jossain vaiheessa uraa", Sarkkinen sanoo.
"Oletetaan, että vierekkäin on kaksi kaveria, jotka ovat yhtä lahjakkaita. Näistä pärjää pitkässä juoksussa paremmin se, joka jaksaa ensin tehdä määräharjoittelulla pohjatyön kuntoon", hän täsmentää.
Juha Sarkkisen mukaan hiihdon huipulle noustaan samoilla lainalaisuuksilla kuin parikymmentä vuotta sitten.
"Harjoittelu ei ole muuttunut juurikaan. Ehkä nykyään tehdään enemmän yläkropan voimaharjoituksia, mutta entistä riskimpiä nykyiset huiput eivät ole."
Ei paineita pojille
Juha Sarkkinen on lähes yhtä sutjakassa kunnossa kuin aktiiviaikoinaan.
Lisäkiloja on tullut ainoastaan pari.
"Poikien mukana on tullut hiihdettyä tänä talvena 600 kilometriä. Ei sitä jaksa autossakaan odotella."
Isä-Sarkkinen ei ole innoissaan nykyisen juniorivalmennuksen suunnasta.
"Hopeasommassakin kilpailu on niin kovaa, että tuloksia halutaan turhan nuorena, ja aerobinen harjoittelu jää liian vähälle. Erikoistua pitäisi vasta 16-vuotiaiden sarjassa. Jos alle 16-vuotiaalla on harrastuksena vain yksi urheilulaji, niin homma on huonolla mallilla."
Entisenä huippuhiihtäjänä Juha Sarkkinen tietää, että jälkikasvulle ei kannata luoda turhia menestyspaineita. Pojat saavat itse päättää, kuinka korkealle asettavat tavoitteensa. Lahden 1989 MM-kisojen 15 kilometrillä isä oli 16:s, mutta Joonas aikoo ainakin puolitosissaan pistää paremmaksi: