Hiihto hiipuu kou­luis­sa

Monella yläasteikäisellä ei ole enää omia suksia, eikä niitä haluta hankkia vain muutaman liikuntatunnin tähden. Hiihdon ja muiden perinteisten lajien rinnalle on tullut uusia.

Eräs helsinkiläisäiti kertoi, etteivät hänen lapsensa olleet ala-asteen jälkeen hiihtäneet koulussa. Kerran talvessa yläasteella tehtiin hiihtoretki johonkin lumiseen paikkaan. Tuolloin oppilaat saivat valita murtomaahiihdon, laskettelun tai pulkkailun väliltä.

Pienen kyselykierroksen jälkeen selvisi, että esimerkiksi yläasteen kahdeksasluokkalaisten liikuntatuntien sisältö vaihtelee paikkakunnasta ja koulusta riippuen. Puolet kyselykouluista oli jo luopunut hiihdosta. Esimerkiksi Itä-Porin Yhtenäiskoulussa perusopetuksessa ei hiihdetä, valinnaisliikuntatunneilla kyllä. Myöskään Imatralla Mansikkalan koulussa hiihto ei ole pakollista. "Uinti, luistelu, pesäpallo ja suunnistus kuuluvat normaalien tuntien sisältöön, hiihto ei ole pakollista. Juuri viime viikolla tanssittiin jo perinteeksi muodostuneita juhlatanssiaisia. Nämä tanssiaiset järjestettiin ensi kertaa 3 vuotta sitten ja oppilaiden toiveesta niitä on jatkettu vuosittain ja tullaan varmaan jatkamaan tästä eteenkin päin", Mansikkalan rehtori Saila Huhtanen kertoo vaihtoehdosta. Kahdeksasluokkalaiset harjoittelevat perinteisiä tansseja, kuten valssia, jenkkaa ja twistiä.

Oulunsalon yläasteella hiihdetään, mutta poikien liikunnanopettaja Kari Seppä kertoo sen toteutuksessa olevan ongelmia, eivätkä ne liity lumen määrään. "Ala-asteella oppilailta löytyy vielä hyvin omia suksia, mutta ylästeella ysiluokkaa kohti aina vain vähemmän. Vanhemmat eivät halua ostaa suksia ja luistimia vain muutaman liikuntatunnin tähden", Seppä kertoo. Hän toivoo, etteivät välineet olisi vain koulua varten, vaan niitä käytettäisiin myös vapaa-aikana. Sekä perusopetuksen että lukioiden opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa on yhtenä liikunnanopetuksen oppisisältönä hiihto, joka pitää sisällään niin murtomaahiihdon kuin laskettelun. "Opettajalla on viimekädessä vastuu pedagogisesta toteutuksesta ja kunnan opetussuunnitelma sekä koulujen omat toimintasuunnitelmat voivat tehdä painotuksia eri liikuntamuodoista", Jyväskylän Yliopiston liikuntasuunnittelusta vastaava professori Kimmo Suomi kertoo. "Ilmastotekijät vaikuttavat paljolti siihen mitä liikuntatunneilla voidaan oikeasti tehdä. Tämä on yksinkertainen perusasia, joka pitää ilmastonmuutoksen myötä hyväksyä ja on totta useana talvena Etelä- ja Keski-Suomessa."

Koululiikunnan tarkoituksena on, että alakoulussa opetetaan perusmotorisia taitoja kuten kävely, juoksu, hyppy ja heitto. Myöhemmin tutustutaan eri lajeihin, jotta jokainen voisi löytää itselleen sopivan liikuntaharrastuksen. Nykyisin oppilaat saavat osallistua aiempaa enemmän liikuntatuntien suunnitteluun ja monissa kouluissa liikunta on myös suosittu valinnaisaine.

Suomi muistuttaa että PISA- tutkimuksen mukaan suomalaiset koululaiset eivät viihdy hyvin koulussa, mutta liikuntatunnit tekevät tästä merkittävän poikkeuksen ja niillä viihdytään kaikista parhaiten. "Nykypäivänä liikuntatunnit ovat luonteeltaan hyvin erilaisia kuin meidän lapsuudessa ja tunnin tunnetilaan sekä opettaja-oppilas-vuorovaikutukseen kiinnitetään valtavasti huomiota,jotta tunnista saadaan myös viihtyisä", Suomi kertoo ja antaa kiitosta opettajien hyvälle koulutustasolle. "Suomessa liikunnanopettajan koulutus kestää viisi vuotta, mutta useimmissa Euroopan maissa vain kolme vuotta, mikä selittää meidän liikunnanopettajien korkean ammattitaidon muuhun Eurooppaan verrattuna. Olin Italiassa jokin aika sitten, siellä liikunnanopettajiksi opiskelevat opiskelivat massaluennolla videoilta pallopelejä."

Ilmoita asiavirheestä