Aikamoinen säpinä syntyy kun kuusi reipasta tyttöä, äidin ja isän lisäksi, etsivät varusteitaan laskiaissunnuntain tapahtumaan. Nelivuotiaalle Janikalle ei meinaa löytyä mieleisiä hiihtokenkiä ja loppujen lopuksi näyttää äiti-Sinikka jäävän ilman monoja. "Perintönä varusteet kulkevat isommalta pienemmälle, minä saan ne mitkä jää", Sinikka naureskelee.
Perheen vanhin 19-vuotias Anne on työharjoittelussa Kuusamossa eikä hiihdä enää kilpailumielessä. Isommat tytöt 16-vuotias Arja, 14-vuotias Heli sekä Henna, joka on 12-vuotias, ovat perheen aktiivihiihtäjät. Isä-Vesa kuskaa heitä useana viikonloppuna kilpailumatkoille. Koululaiskisoissa hiihtävät 10-vuotias Miia ja 7-vuotias Jonna, Janika hiihtää vielä nappulasarjassa.
Yhteenkuuluvuutta
Tekstiiliurheilusta tämä porukka ei halua sanoa mitään, mutta hiihtoseura Metsä-Veikkojen kilpa-asuun ne sanovat pukeutuvansa mielellään. Se antaa mukavaa yhteenkuuluvuutta kun kaikilla on samanlaiset puvut. Uusimmat kilpa- sekä lämmittelyasut ovat punaharmaat. "Kun seuran kilpa-asu uusitaan, olemme päässee mukaan sen suunnitteluun", Arja ja Heli kertovat.
Vesa Heikkala kertoo, että uusia suksimalleja tulee joka vuosi testattavaksi. Kilpaileville tytöille varusteita uusitaan, nuoremmillekin silloin tällöin. "Kilpailumatkojen lisäksi tämä on iso menoerä kun tarvitsijoita on monta. Yksi taiteenlaji, suksien voitelukin, on joka vuosi erilaista, kun markkinoille tulevat uudet tuotteet. Metsä-Veikkojen Reijo Horsman luona olen käynyt voiteluopissa", Heikkala kertoo.
Kipinän kilpaurheiluun Heikkalan sisarukset saivat kansakoulun alaluokilla. Opettaja kehotti tyttöjä hakeutumaan johonkin urheiluseuraan kun olivat niin kovia hiihtämään. "Taivalkoskella toimii hiihtoseura Metsä-Veikot-85 ja oli luonnollista liittyä siihen", kertoo isä-Vesa, tyttöjen valmentaja ja huoltaja. Seuralta saa merkittävää apua tyttöjen harjoitteluun ja valmennukseen, jonkin verran rahallistakin avustusta. Seura järjestää kesä- ja syysleirejä Hossassa ja Vuokatissa. "Ne ovat mukavia tapahtumia, saa uusia kavereita ympäri Suomea, tutustuu jo menestyneisiin urheilijoihin ja voi tavata joskus kuuluisuuksia. On mukavaa kuulua porukkaan", tytöt vakuuttavat.
Isommat tytöt menevät jo keskenään leireille, mutta pienempien mukana on usein isä. "Kilpailuissa olen aina mukana. Jos voitelu on onnistunut, se on minun palkintoni", Vesa kertoo. Tavoitteellista kilpailu kuitenkin täytyy aina olla. Tytöt vakuuttavat, että he kilpailevat ihan omasta halustaan. Hyvä asia kuitenkin on, että koko perhe on mukana.
Hommia riittää
"Koko perheen harrastuksesta tämä käy", Sinikka-äiti vakuuttaa. Kotona riittää vaatteiden pesua ja kunnostusta, eväiden laittoa matkalle. Heikkaloiden navetassa on parikymmentä lehmää ja saman verran nuorta karjaa, joten reissuun ei koko perhe voi lähteäkään. "Jos saamme sovittua lomittajan, on mukavaa lähteä reissuun koko porukan kanssa." Sinikka ja Vesa kertovat tyttöjen olevan ahkeria ja toimeliaita nuoria. He tarttuvat kotona työhön kuin työhön. Heliltä luonnistuu traktorin ajaminen, myös navettatöissä ollaan porukalla. Koska äitejä on vain yksi, ruoanlaittoon, pyykinpesuun ja siivoukseen on isossa perheessä kaikkien osallistuttava.
Heikkalan nuoret naiset vakuuttavat ettei hiihto ole koko elämää, mutta se tuo mukavaa vaihtelua elämään. Lukion syksyllä aloittanut Arja kertoo, että muutos peruskoulun jälkeen oli niin suuri, että nyt on ollut paras keskittyä kouluun ja pitää kilpailutaukoa. Kahdeksatta luokkaa käyvä Heli kertoo, että kyllä hän voisi ajatella liikuntaa ihan ammatiksi asti. "Olisi mieluisaa yhdistää työ ja harrastus."