Hannu Manninen oli neljän vuoden takaisissa Salt Lake Cityn talviolympialaisissa paras suomalainen maastohiihtäjä. Yhdistetystä lainattu Manninen puristi silloin sprintissä kahdeksanneksi.
Manninen saattaa toki olla Torinossakin paras, jos hän jaksaa oman yhdistetyn urakkansa lisäksi vielä panostaa maastohiihdon sprinttiin. Selvää kuitenkin on, että maastohiihdonkin maajoukkueessa on nyt olympiamenestykseen kykeneviä urheilijoita. Viitteitä tästä antoivat viime talven MM-kilpailut Oberstdorfissa, jossa Teemu Kattilakoski oli 15 kilometrillä yhdeksäs, Sami Jauhojärvi takaa-ajossa 11:s ja Tero Similä samalla matkalla 13:s. Tämän kauden maailmancupeista paras näyttö on Jauhojärveltä, joka hiihti marraskuussa Norjan Beitostölenissä neljänneksi 15 kilometrillä.
Mieshiihdon näkymä on kirkkaasti toinen kuin Lahden 2001 MM-kisojen jälkeen, jolloin miesten joukkokäry pakotti rukkaamaan maajoukkueen uuteen uskoon. Sami Revolla vahvistetut nuorukaiset joutuivat rooliin, johon he eivät olleet harjoituksellisesti valmiita. Raakileet olivat kaukana menestyskunnosta.