Teemu Kattilakoski tehnyt tämän helpoksi Kiimingin kunnanisille. Jos Jäälin mies palaa Torinosta helmikuun lopussa olympiamitali kaulassaan, perinteinen lahjatontti on jo valmiiksi katsottu. Reilun tuhannen neliön maapalalla Laivakankaan kulmalla on talokin valmiina.
"Tontti on vuokrattu kymmeneksi vuodeksi, ja jossain vaiheessa se on joka tapauksessa tarkoitus lunastaa", hiihtäjä virnistää.
Isäntä itse oli vuoden viimeisenä keskiviikkona jo matkalla Nove Mestoon Tshekkiin, kun muuttomiehet kantoivat uudet huonekalut sisään nipin napin valmiiksi ehtineeseen taloon vaimo Maarit Kattilakosken johdolla.
Ensimmäiset puut kauniista puutalosta iskettiin pystyyn 1. päivä elokuuta, ja syksy on ollut Kattilakosken perheelle raskas. Rakentaminen on ollut ammattilaisten harteilla, mutta lautapojan ja siivoojan töissäkin on riittänyt. Senni Kattilakoski, kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, on kerännyt nauloja lattioilta ja kultainennoutaja Aapo, kahdeksan vuotta, kantanut puutavaraa lähimetsiin.
"Maaritin harteillahan tämä on väkisinkin ollut", Teemu Kattilakoski sanoo.
"Välillä on tuntunut pahalta lähteä reissuun, kun tänne on jäänyt hirveä siivo raskaana olevan naisen siivottavaksi."
Kattilakosken perheen uusi jäsen syntyy maaliskuun alussa, viikko Torinon viidenkympin kisan jälkeen.
Itsenäisille naisille
28-vuotias pariskunta on pitänyt yhtä helmikuussa kymmenen vuotta. Alavieskalainen nuorimies löysi naapurikylän Kalajoen tytön penkkareista, ja häitä tanssittiin vuonna 2001. Vuosia Maarit Kattilakoski reissasi miehensä mukana varsinkin kotimaassa, ja Sennin ollessa vuoden ikäinen perhe leireili yhdessä kuukauden Keski-Euroopassa. Nyt sosiaalityöntekijän työ rajoittaa matkustamista, äitiyslomalla ehtii taas enemmän.
Huippu-urheilijan vaimolta vaaditaan ennenkaikkea itsenäisyyttä, Maarit Kattilakoski sanoo. Kun mies leireilee ja kilpailee 150 päivää vuodessa, pitää osata olla yksin, ja olla kova penkkiurheilija. Valittaa ei saa.
"Reissut eivät ole huviretkiä. Kun potee hotellikuolemaa ja koti-ikävää, viimeiseksi tarvitsee painetta siitä, että ei ole koskaan kotona", Teemu Kattilakoski sanoo.
"Maarit ei ole koskaan valittanut, päinvastoin kuin monen muun puoliso."
Kun mies palaa kotiin, aika pyhitetään perheelle. Parasta yhteistä tekemistä on tavallinen elämä, leikkipuistoreissut ja lenkit koiran kanssa. Sen sijaan, että äijä säntäisi ensimmäiseksi saunailtaan.
"Sitten saattaisin jo valittaakin", Maarit Kattilakoski hymähtää.
"Minun ystäväni ovat oikeastaan kaikki hiihtopiireistä. Muihin kaverisuhteisiin ei vain ole aikaa", Teemu Kattilakoski selittää.
Voittoisia kotiinpaluita Kattilakoskilla juhlitaan lämmittämällä sauna.
"Monesti leivon jotain, Teemu on pullahiiri", Maarit Kattilakoski sanoo.
Usein kisoista on kotiutunut maansa myynyt mies, ja silloin vaimon osana on lohduttaa parhaansa mukaan.
"Talvella 2004 olin ylikunnossa eikä mistään tullut mitään, mutta Maarit jaksoi kannustaa yrittämään vielä. Tappiot sapettavat minua turhankin raskaasti", hiihtäjä itse sanoo.
"Vaikka toisaalta, urheilijasta ei voi tulla hyvää, jos tappio ei tunnu missään."
Yksityisyritys
Kattilakoskien arki pyörii urheilun ehdoilla varsinkin lokakuusta maaliskuuhun, jolloin isäntä nähdään Jäälissä suurinpiirtein sunnuntaista keskiviikkoon lähinnä pyykkiä pesemässä.
"Urheilija on urheilija 24 tuntia vuorokaudessa. Ehkä sitä voisi verrata yrittäjänä toimimiseen, työtä ei voi koskaan unohtaa kokonaan", Teemu Kattilakoski sanoo.
"Ei tämä kuitenkaan enää kovin kauaa kestä. Aikanaan keskitytään sitten siihen muuhun elämään. Yrittäjänä toimiminen kiinnostaa eniten, työn vaihtelevuus ja matkustaminen", viidessä vuodessa alle 40 opintoviikkoa kasaan haalinut taloustieteen opiskelija sanoo.
Lamppu vaihtamatta
Kattilakoskien tekemiset määräävät aamu- ja iltatreenit, joiden väliin pitäisi ideaalitilanteessa sopia sekä Sennin että isän päiväunet. Kotityönjako on muotoutunut automaattisesti niin, että mies hoitaa raha-asiat, vaimo muun. Suursiivoukset tehdään yhdessä.
"Me riitelemme tosi harvoin. Pientä nahinaa tietysti on, tänä syksynä tavallista enemmän molempien väsymyksen takia", Teemu Kattilakoski sanoo.
"Sitä tulee minun tekemättömistä töistäni. Kun tottuu hotellissa makoilemaan sängyssä ja lukemaan kirjaa, on välillä vaikeuksia saada kotivaihde päälle. Ja kun tarpeeksi monta kertaa sanotaan, kilahdan", hän tunnustaa.
"Ruohonleikkaus, nauhoitusten siirtäminen videokamerasta kasetille", Maarit Kattilakoski listaa.
"Eteisen lamppu paloi vissiin kolme kuukautta sitten, nyt siihen on jo tottunut", hän hymyilee.
Kattilakosken isäntä on kuitenkin niin liikkuvaista sorttia, että kun hän on keväällä lepäillyt laakereillaan kuukauden-toista, hän alkaa suunnitella yhteistä lomamatkaa.
"Silloin Maaritkin pääsee vähäksi aikaa arjesta irti", hän perustelee.
Kaleva seuraa juttusarjassa Teemu Kattilakosken valmistautumista Torinon olympialaisten 50 kilometrin kisaan. Ensimmäinen juttu julkaistiin 3. joulukuuta.