Pesäpalloilevan sotkamolaispojan talvista arkea oli vuosituhannen vaihteessa seurata, kun isä veti hiihdonopetustunteja Vuokatin urheiluopistolla, lähes kotipihalla. Jotain kiehtovaa siinä täytyi olla, kun pesäpallo sai jäädä 16-vuotiaana.
Sukset veivät nuoren miehen mennessään. Alkoi tehdä mieli kokeilla, pystyisikö itse mihinkään ladulla. Hänelle ei riittänyt pyrkiä Suomen parhaaksi pesäpalloilijaksi.
"Ensimmäinen todellinen jes-tunne tuli 13-vuotiaana, kun sijoituin hopeasompafinaalissa kymmenenneksi. Seuraavana vuonna olin jo toinen, mutta se ei tuntunut niin isolta jutulta. Sprinttivoitto nuorten olympiakisoissa Sveitsissä 2005 oli seuraava hetki, joka tuntui erityisen hyvältä", Martti Jylhä, 19, kertoo.
Sanomattakin on selvää, että uran tähänastiset huipennukset ovat tältä talvelta: nuorten maailmanmestaruuskisojen vapaan kympin kulta ja sprinttihopea sekä yleisen sarjan SM-kisojen parisprinttivoitto yhdessä Sami Jauhojärven kanssa.
Tämän viikonlopun SM-tavoitteena oli sijoittua torstaina ja lauantaina kymmenen parhaan joukkoon. Torstaina vapaalta 15 kilometriltä tuli jo neljäs sija.
"Miesten SM-kisat ovat aina iso juttu."
Vuonna 2002 valmentajaksi tuli vuokattilainen testiaseman johtaja Mikko Virtanen, taustaltaan itsekin hiihtäjä ja jalkapallomies.
"Jylhän Reijo sanoi minulle, että sinussa on jotain samaa kuin tuossa pojassa ja tarjosi valmentajanhommaa", Virtanen kertoo.
Itse maajoukkueympyröissä silloin pyörineenä valmentajana Reijo Jylhä halusi antaa vaativan tehtävän muille, ettei valmennettava mene pilalle. Monessa isä-poika-valmennussuhteessa on menty hakoteille.
Millainen valmennettava on Martti Jylhä, tämän hetken kirkkain mieshiihtäjälupaus?
"Riittävän laiska, mutta riittävän ahkera. Mutta hän myöhästelee joka paikasta, se on huono piirre", Mikko Virtanen sanoo.
Eli Martti Jylhä tekee harjoitukset tunnollisesti, mutta ei kohkaa mitään turhaa. Rakenteeltaan hänestä näkyy monipuolinen urheilutausta. Hän ei näytä ajokoiralta, kuten moni muu mieshiihtäjä. Raameissa on voimaa.
Kaksikko viettää aikaa paljon muutenkin yhdessä. Martilla on edessä golfin green cardin suorittaminen, niin yhteistä aikaa löytyy Katinkullan kentältäkin. Jutut ja huumori eivät kaksikolta pääse loppumaan.
"Viimeiset vuodet ovat olleet aika nousujohteista. Saa nähdä, milloin tasaantumisvaihe tulee", Martti Jylhä pohtii tietäen, että koko ajan ei voi vain voittaa yhä enemmän ja suurempia pyttyjä.
Koko Sotkamo tuntee Jylhän perheestä muitakin kuin isän ja pojan. Elina-äiti toimii tyttöjen liikunnanopettajana yläasteella, eikä suotta kanna lisänimeä "Jylinä". Komentoäänessä on desibelejä, jos aihetta on.
"Sanoisin kaikille vanhemmille, että pysykää erossa lastenne urheilutouhuista ja antakaa muiden hoitaa valmentaminen. Mutta kotona nuoret on hyvä pitää kiinni arjessa", Elina Jylhä sanoo ja muistuttaa Martille, että kotihommat odottavat tuttuun tapaan maanantaina.
Maanantaisin poika ei yleensä voi sanoa olevansa kilpailemassa, kun astianpesukone pitää tyhjentää.
"Ei tässä pelkkä perhe riitä. Jo juniorina Martilla oli taustajoukkoja Jymyn hiihtoporukoissa: kyytejä ja harjoituskavereita löytyi aina. Heidätkin pitää muistaa menestyksen keskellä", Elina Jylhä muistuttaa.
Kasvaminen kahden opettajan perheessä ei saata olla aina helppoa, kun vanhemmat tietävät kaiken.
"Mitähän tuohon nyt sanoisi. Ei kotoa ole tullut paineita, päin vastoin. Kerran talvella tosin luin iltapäivälehdestä, että isä oli puntaroinut mahdollisuuksiani nuorten MM-kisoissa. Siitä kyllä tuli paineita", Martti Jylhä naurahtaa.
Kun oikein hyvin menee, äiti paistaa pullia. Sen haistaa jo ovella.
Superviikonloppu odottaa: 2. kesäkuuta Martti Jylhä painaa päähänsä ylioppilaslakin. 3. kesäkuuta tulee täyteen 20 ikävuotta. 4. kesäkuuta alkaa varusmiespalvelus Lahden urheilukoulussa.
"Jos nyt ottavat. Valintakoe on maanantaina", Martti Jylhä muistuttaa.
Eivätköhän nuo näytöt jo riitä.
"Ensi talvea en ole ajatellut vielä lainkaan, Mennään nyt tuonne inttiin ensin ja katsotaan."
Vaikka näyttää, että nuoresta miehestä ei virta lopu millään, kaikki on vain silmänlumetta.
"Pakko sanoa, että tällaisen talven jälkeen on henkisesti aika väsynyt."
Tämän hiihtäjän tarinalle ei kirjoiteta pistettä vielä pitkään aikaan.
