Filosofi Jyri Puhakainen ei yllättynyt Salt Lake Cityn olympialaisten päättäjäispäivän doping-uutisesta.
"Hiihdon synkkä varjo synkkeni. Se vähäinenkin uskottavuus, joka on ollut, katoaa. Vaikea on rakentaa uskottavuutta, kun vuosittain tulee tällaisia tapauksia", Puhakainen pohtii.
"Jatkuvat käryt, ja huippunimillä, pistää varmaan ihmiset miettimään, kuka on enää puhdas, ja tällöin uskottavuus ylipäänsä on aikamoisella koetuksella."
Puhakainen kokee, että kadotettua luottamusta on vaikea rakentaa uudelleen.
"Tällaiset tapaukset herättää kysymään sitä, millainen kestävyyslajien, jossa suorituksen logiikka on perin yksinkertainen, peruskäsitys ihmisestä ja taustalla olevasta teknologiasta on", Puhakainen miettii.
Länsimainen liberaali ajattelu lähtee siitä, että ihmisellä on oikeus tehdä ruumiilleen melkein mitä tahansa, jos hän ei uhkaa omaa henkeään.
"Koetaan, että doping on paha, kun se on paha, mutta itse asian perustasta eikä itse kysymyksestä, tulisiko urheilijalla olla oikeus omistaa oma ruumiinsa, ei voida käydä vakavaa keskustelua", Puhakainen miettii.
Urheiluvalmennus länsimaissa on rakentunut sille perustalle, että lääketieteellistä tietoa, teknologiaa ja valmisteita käytetään urheilusuorituksen parantamiseen.
"Lääketieteellinen ihmiskuva, joka on sotien jälkeen alkanut vaikuttaa yhä enemmän urheiluvalmennukseen, sen seuraukset tulevat nyt esille", Puhakainen pohtii.
"Tämä on kriisin paikka lajille, sillä tässä tullaan siihen peruskysymykseen, voiko länsimainen ihminen hylätä sen tiedon ja teknologian, jonka se on kehittänyt etiikan nimissä?"
"Vai onko kysymys siitä, että houkutus on aina niin paljon suurempi", Puhakainen kysyy.