Hiihdon 90-luvun doping-sotkut on syytä setviä perusteellisesti uudelleen, kun julkisuuteen on tullut olennaiselta tuntuvaa uutta tietoa.
On erittäin hyvä, että keskusrikospoliisi (KRP) käynnistää heinäkuun puolivälissä lisätutkinnan suomalaisten hiihtovaikuttajien mahdollisista dopingkytköksistä 1990-luvulla. Valtakunnansyyttäjävirasto pyysi KRP:tä avaamaan vanhan esitutkinnan kuultuaan toukokuun lopulla maastohiihdon entistä päävalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Hän on ladannut tällä viikolla eri tiedotusvälineissä kovia syytöksiä Suomen hiihtojohtoa kohtaan.
Kyrön mukaan doping oli Suomen hiihdossa 90-luvulla yleistä, mutta itse asiassa liian pientä ja osaamatonta tuhertelua verrattuna eräisiin muihin maihin, joiden hiihtäjät eivät ole kuitenkaan jääneet kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä. Maastohiihdon lajipäällikkönä 1990-luvulla toiminut Jari Piirainen oli Kyrön mukaan "dopingkomppanian" päällikkö, ja häntä seurannut Pekka Vähäsöyrinki kuljetti aineita Kyrölle säilytettäväksi. Ja niin edelleen.
Kyrön mukaan hänet vedettiin valmentajana laskelmoidusti mukaan hiihtoliiton dopingmafian puuhiin. Taktiikkana oli, että kaikki pitävät yhteisistä rötöksistä isänmaallisesti suunsa kiinni. Yhdeksi valehtelijaksi Kyrö nimeää Marjo Matikainen-Kallströmin, jonka hiihtomaine ja menestys 1980-luvulla perustuvat Kyrön mukaan humpuukiin. Kyrö ei ole kuitenkaan omien sanojensa mukaan Nelosen uutisten nimetön lähde, joka aloitti Matikaisen syyllistämisen.
Alkuvaiheessa KRP kuulee ainakin Kyröä, mutta tutkinta ei henkilöidy kehenkään, eikä ketään ole suljettu pois. Voi vain toivoa, että edes joku avaa vihdoinkin kuulusteluissa suunsa ja puhuu totta. Paljastukset saattaisivat johtaa muun muassa siihen, että valtakunnansyyttäjävirasto voisi hakea STT:n vanhan dopingtuomion purkua. Kysymys kuuluu, esittivätkö jotkut asianomistajina esiintyneet tahot perättömiä tietoja.
Kyrön nimeämät henkilöt kiistävät väitteet, tai heitä on ollut vaikea tavoittaa. Ilma on sakeana tuhannesti esitettyjä kysymyksiä. Yksi niistä koskee Kyrön motiiveja.
Omaa nimeään hän ei pysty puhdistamaan, ja rahallinen hyöty julkisuuteen tulosta lienee olematon. Mahdollisen totuuden julkitulon lisäksi mieleen tulee, että Kyrö saattaa ainoana tuomittuna tuntea katkeruutta muita syyllisiä kohtaan. Haluaako hän viimein muidenkin päitä vadille? Epäilemättä hän tuntee lajin ja valmennuksen vanhat käytännöt.
Jos hänellä on näyttöä puheidensa tueksi, miksi hän puhuu vasta nyt? Aikaa olisi ollut, ja ellei taaskaan löydy mitään todistusvoimaista aineistoa, kaikki jää taas raivostuttavasti roikkumaan ilmaan.
Kyrön puheet herättänevät huomiota eritoten Norjassa ja Ruotsissa. Monen hiihtoa tuntevan mukaan noissa maissa ei ole ollut tapana "käryttää omia". Suomessa mentaliteetti on ollut toinen - Kyrön mukaan osittain siksi, että meillä doping on ollut aivan liian harvoissa käsissä. Suomalaisen hiihdon pyykinpesun aloitti kuitenkin kuuluisa joukkokäry Lahden MM-hiihdoissa. Suomalaiset luulivat käyttävänsä ainetta, joka ei näy testeissä.
Kyrö väittää hiihtoliiton olleen tehokkain dopingin levitysorganisaatio aina juoksija Martti Vainion kärystä alkaen 1984. Hiihtouransa 1989 lopettanut Matikainen-Kallström on puhtaan sinivalkoisen hiihdon ikoni. Hän sanoo olevansa helpottunut siitä, että syytökset eivät ole enää nimettömiä. Matikainen on ahtaalla syytösten ristitulessa, mutta hänen maineensa tahriintuu vasta, jos häntä vastaan löytyy pitäviä todisteita.