seppo.ylonen@kaleva.fi
Sulavien lumien alta paljastuu keväällä monenlaista törkyä. Niin myös hiihtoladulta. Näillä hangilla ehditään vielä riidellä kotoperäisestä dopingskandaalistakin. Tapaus Kaisa Varis on skandaali, vaikka miten asian yrittäisi kääriä kauniiseen paperiin.
Meillä maallikoilla ei tietenkään voi olla vedenpitävää tietoa siitä, mitä laboratorion seinien sisällä oikein on tapahtunut. Tosiasia kuitenkin on, että Variksen A-näyte oli positiivinen ja B-näytteen käsittelyssä tapahtui jotain hämärää. Tosiasia on myös se, että Kaisa Variksen veriarvot näyttivät jo toisen kerran hälyttävää.
Urheilijan oikeusturva on tietysti asia, josta oikeusvaltiossa on pidettävä viimeiseen asti kiinni. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Kaisa Varis nyt "puhdistui", on hän vapaa päättämään uransa jatkosta.
Asialla on kuitenkin myös muita puolia.
Ilman että ottaa kantaa siihen, onko Kaisa Varis avannut vääriä purkkeja vai ei, on hänen uskottavuutensa rehellisenä urheilijana nollan luokkaa. Virpi Kuitunenkin joutuu loppu-uransa ajan vetämään perässään ylimääräistä taakkaa doping-kärynsä takia, mutta Variksen kohdalla uskottavuusongelma on moninkertainen.
Variksen huippu-urheilijaominaisuuksista ei ole epäilystäkään. Mutta kun hän hiihtää Suomen väreissä, on hän koko maan mannekiini. Asia ei muuta siitä, että pannaan pyssy selkään. Hiihtäjä jota epäillään toistuvasti kiellettyjen aineiden käytöstä, on maalleen yhtä turvallinen edustaja kuin tulitikkujen repijä bensapumpulla.
Naapurimaissamme on yhä riittämiin niitä, joilla on epäilyksiä Suomen hiihtäjien vauhdin syistä. Olisi surullista, jos Suomen hiihtourheilun uusi nousu tärveltyisi ajattelemattomien ja ahneiden yksilöiden toimintaan.
Lahden tapahtumien jälkeen suomalaisella hiihtourheilulla on varaa vain nollatoleranssiin. Toinen samanlainen ja peli on pelattu yhden sukupolven ajaksi.
Moni penkkiurheilija näyttää olevan sitä mieltä, että dopingin vastainen taistelu on toivotonta taistelua aikaa ja lääketiedettä vastaan. Omien käryjä silotellaan sillä, että "muuallakin käytetään". Eikä tässä ihan väärässä ollakaan.
On selvää, että houkutus kiellettyihin aineisiin tarttumisesta on suuri, koska huippu-urheilussa liikkuu iso raha. Suurilla voitolla on mahdollista turvata taloutensa pitkälle eteenpäin. Päälle vielä maine, kunnia ja taputukset olalle.
Vaikka puhtaasta urheilusta puhuminen voi kuulostaa kaiholta menneisiin aikoihin, ei se oikeuta nostamaan käsiä pystyyn. Jos lääketieteelle annettaisiin täysi vapaus urheilusuoritusten edistämiseen, olisivat eri maiden urheilijat hyvin eri asemassa.
Sitä paitsi vastuuton doping-aineiden popsiminen voi olla urheilijoille vaarallista. Esimerkkejä kaipaavien kannattaa perehtyä vaikka DDR:n urheiluhistoriaan.
Eikä vaikutus jää siihen, että urheilija myrkyttää omaa kehoaan. Suuret urheilusankarit ovat kautta aikojen olleet nuorten esikuvia. Urheilulajit kamppailevat keskenään harrastajien sieluista.
Muutaman hiljaisen vuoden jälkeen maastohiihto on alkanut taas kiinnostaa suomalaisia nuoria lahjakkuuksia. Toivottavasti tämä ei tyrehdy johonkin typerään kupruun. Metsässä samoaminen sukset jalassa sopii meille suomalaisille.
Annetaan kemian jyllätä pelkästään suksia voitelevien käsissä.