Ennen en ymmärtänyt, mistä jääkiekossa on kysymys, mutta nyt se on kerrottu niin että tyhmempikin tajuaa. Näin alkaa Kärppien uusi tunnuslaulu, Routasydän: Nyrkki rautainen kohoaa/ Peto herää taistelemaan / ja saaliinsa raatelemaan.
Jatko selventää, millaiset voimat jääkiekossa mylläävät: Sisu, veri ja kunnia. Perämeri ja Pohjanmaa.
Hih. Anteeksi, hui. Urheilujoukkueiden tunnuslaulut ovat aina naurettavia, mutta Kärppien uusi biisi on ihan yliveto. Laulun takana on oululainen hevibändi Sentenced, jonka ensimmäinen suomenkielinen kappale Routasydän on. Lyön vetoa että laulu on tehty kieli poskessa. Jos ei ole, niin ei voi kuin ihmetellä.
Oulun jäähallin kärppäpeleihin kokoontuu parhaimmillaan melkein 10 000 katsojaa. Jos joku heistä ei heti satu ymmärtämään mitä pystyyn nouseva nyrkki rautainen aikoo tehdä, paljastetaan vierasjoukkueen kohtalo varmuuden vuoksi niin, että se ymmärretään päiväkotien pihoillakin: Vastustajat hyytyy kevään loskaan sohjoiseen.
Tällä viikolla Sentenced on saanut julkisuutta, jota se ei osannut odottaa. Kohu alkoi, kun Kalevan verkkolehden lukija tarttui sanoitukseen kohdassa Sisu, veri ja kunnia. Nimimerkki Lordi Sweepstake kyseli, onko Oulun Kärppien tiedossa ollut, että iskulause "Veri ja Kunnia" on muinaisen Natsi-Saksan Hitler Jugend -teinipoikajärjestön tunnuslause.
Veri ja kunnia ovat niin sotaisia kielikuvia, että moni muukin tunnusti ajatusten kulkevan natsien suuntaan.
Verkossa alkoi hirmu väittely. Jotkut Kärppien kannattajat ärsyyntyivät tai kauhistuivat siitä, että tartutaan yksittäisiin sanoihin. Mistä vain voi etsiä mitä vain merkityksiä, Routasydämen sanoitusta puolustavat lukijat huomauttivat.
On kuitenkin totta, että "veri ja kunnia" on aktiivisesti käytetty uusnatsien iskulause. Sen käyttö tarkoittaa samaa kuin oikean käsivarren topakka heiluttelu. Kalevan haastattelema aate- ja oppihistorian professori Juha Manninen totesi perjantaina, että Routasydän sopisi Vihtori Kosolan kannatusyhdistykselle tai Lapuan liikkeen perinneseuralle.
Sanoittajan ei auta enää selitellä. Laulua tulkitaan nyt niin kuin tulkitaan.
Lohduksi hyvää tarkoittaville kannustuslaulujen tekijöille olkoon, että mieleenpainuvia kappaleita on tehty verta ja kuolemaa vähäpätöisemmilläkin kielikuvilla. Jotkut ovat riimeiltään niin unohtumattomia taideteoksia, että pysyvät mielessä kolme vuosikymmentä, ainakin jos tarpeeksi monta kertaa kuuntelee.
Esimerkiksi Kokkolan Pallo-Veikkojen tunnus tuli eilen kollegalta ulkomuistista. Sitä kun soitettiin 1960-luvun loppupuolelta jonnekin 1970-luvun lopulle asti, joskin levyn rätinät ja ritinät melkein peittivät sanat jo viime aikoina alleen. Mieskuoron laulaman kappaleen alku kuului näin: Katsomo kun huutaa ja pauhaa/ KPV kentällä jauhaa/ vastapuoli hetkenkään rauhaa/ ei saada voi, on peli vauhdissaan/ Löytyy KPV, rautainen!/löytyy KPV, tiedät sen!/Kalahallin hiekasta noussut/ nyt nurmikentän pelivaltias.
Pohjimmiltaan tässä jauhetaan ehkä samaa asiaa kuin Kärppien tunnarissakin. Mutta veri ei sentään roisku, eikä vastustajaa uhkailla kuin lähinnä kalan hajulla.
Mikään uusista kannustuslauluista ei muuten vedä väkivaltaisuudessaan vertoja sille yhdelle, jota soitetaan yksissä jos toisissa palkintokemuissa. Viel on Suomi voimissaan/ voi vainolaisen hurmehella peittää maan... Mukavaa ajateltavaa reilun pelin päätteeksi?
Itse pidän enemmän vaikka tästä naperopesisleirin kannustuslaulusta: Kaverille tsemppiä HEI HEI HEI! Kannustetaan loppuun asti HEI HEI HEI!