Harvinainen hietaneilikka ja vielä harvinaisempi hietaneilikkavyökoi hyötyvät metsänhakkuista Räätäkankaalla Sotkamon Tipaksella. Paisterinteiden lajit tarvitsevat avoimia kasvupaikkoja, joilta poistetaan jäkälämattoakin.
Räätäkankaalla kasvaa uhanalaiseksi luokiteltua hietaneilikkaa ja sillä elää erittäin uhanalainen perhonen, hietaneilikkavyökoi. Vaatimattoman näköistä koiperhosta tunnetaan Suomesta kolme esiintymää, joista Räätäkangas on suurin. Muut kaksi ovat Jämijärvellä ja Kankaanpäässä.
Biologi Maarit Vainio Kainuun ympäristökeskuksesta kertoi, että hietaneilikkaa on Räätäkankaalla seurattu kymmenisen vuotta. "Se on vähentynyt seurantapaikoilla. 1990-luvun lopussa tehtiin varovaisia hoitotoimia, poistettiin varjostavia puita, mutta se ei riittänyt."
Hietaneilikkavyökoi löydettiin vasta 1990-luvulla. Maallikon silmään se näyttää tavalliselta koiperhoselta, mutta ympäristökeskuksen suunnittelija Reima Leinosen silmissä se on kaunis. Hän konttaa kuivilla kankailla sitä etsimässä.
"Hietaneilikka voi säilyä maassa siemenpankissa, mutta hietaneilikkavyökoi ei. Hietaneilikkaa on puhjennut esimerkiksi Jämijärvellä paikalle, jossa armeija on polttanut öljyä tynnyrissä. Lämpö laukaisi sen itämään", Leinonen kuvaili.
Kolmisenkymmentä hietaneilikkakohdetta
Räätäkankaalla savotoidaan UPM-Kymmenen metsissä. Räätäkankaan Natura-alue kattaa 667 hehtaaria, josta UPM omistaa 178 hehtaaria. Puuta ensiharvennushakkuussa kertyy 600-700 kuutiometriä.
Kaikkiaan Räätäkankaalla on kolmisenkymmentä hietaneilikkakohdetta. UPM:n savotassa puun korjuu ja hietaneilikan suojelu sujuvat samalla kertaa. Moto kaataa mäntyjä, harventaa ja avaa valoisia aukkoja, paisterinteitä. Ensi keväänä harataan jäkäläpeitettä kaistoittain. Kevättalvella poltetaan hakkuujätettä, millä jäljitellään metsäpalon vaikutuksia. Palo edistää hietaneilikan siementen itämistä.
"Hietaneilikkavyökoin takia paisteisia aukkoja on oltava paljon, koska se elää eri kohdissa eri vuosina ja vaihtaa paikkaa". Reima Leinonen sanoi.
Räätäkankaalla on metsää hakattu edellisen kerran 1948. Kankaalla on lahokantoja siltä ajalta sekä nuorta kasvatusmetsää. Aukkopaikoissa kasvaa männyn taimia, eli ilman käsittelyä kaikki kasvaisi umpeen.
"Ympäristöasioiden merkitys on kasvanut ja niistä on tullut luonteva osa modernia metsätaloutta", UPM:n ympäristöpäällikkö Timo Lehesvirta sanoi. "Toteutamme ympäristöhankkeita yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa, kuten täällä Kainuun ympäristökeskuksen kanssa. Taisimme kumpikin olla aloitteellisia Räätäkankaalla", hän lisäsi.
Metsänomistajat pelkäävät, että Natura-leima kieltää kaiken metsätalouden, vaikka niin ei ole. Ympäristökeskus haluaa rohkaista myös yksityisiä metsänomistajia hoitamaan maillaan olevia erityiskohteita. "Paisterinnekohteitakin on yksityismetsissä". suunnittelija Marja-Liisa Seväkivi totesi.
"Natura-alueilla toimimme viranomaisohjein. Yleisohjeeksi on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmat. Täällä toimimme sen pohjalta, että lajisto kilpailee elintilasta puiden kanssa", Timo Lehesvirta sanoi.
