Espanjan kuningas Juan Carlos luopuu kruunustaan sekä terveyssyistä että poliittisista syistä. Kuninkuuden nolo loppu ei saa tuhria hänen urotöitään demokratian palauttajana.
Espanjan kuningas Juan Carlos ilmoitti maanantaina luopuvansa kruunustaan. Juan Carlosin 46-vuotias poika prinssi Felipe nimitetään näillä tietämin kuninkaaksi parin viikon päästä. Prinssi Felipe ottaa hallitsijanimekseen Felipe VI.
Kuninkaan ilmoitus ei tullut täydellisenä yllätyksenä. Hänen julkisista esiintymisistään on jo muutaman vuoden näkynyt iän tuoma hauraus. Vastaavasti prinssi Felipen edustukselliset tehtävät ovat hiljakseen lisääntyneet.
Luopuminen kruunusta ei kuitenkaan johdu pelkästään terveyssyistä. Espanjan kuningashuone, joka on vuosikymmenet nauttinut kansan laajaa kunnioitusta, on parin viime vuoden aikana ollut toistuvasti otsikoissa erilaisten skandaalien vuoksi. Muun muassa Juan Carlosin vävyä epäillään kavalluksista ja rahanpesusta.
Kuninkaan tytär prinsessa Cristina kutsuttiin oikeuteen kertomaan, mistä hän on hankkinut kaikki kuluttamansa miljoonat. Kuningasperheen jäsenen kutsuminen käräjäsaliin oli Espanjassa jotakin aivan ennenkuulumatonta
Kuninkaan vävyn tapaus rikkoi samalla vuosikymmenten käytännön, jonka aikana Espanjan lehdistö jätti kuningashuonetta koskevat kriittiset jutut kirjoittamatta. Sittemmin lehdistö on ihmetellyt, mistä Juan Carlosin suunnaton omaisuus on peräisin. Hän nousi valtaan kenraali Francon tahdosta vuonna 1975 käytännössä rahattomana.
Kriittistä ja paikoin jopa vihamielistä asennetta on ruokkinut Espanjaa vuosia rusikoinut lama. Yleisen mielipiteen on massatyöttömyyden oloissa vaikea sietää etuoikeutettuja aatelisia, jotka jatkavat ylellistä elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Viimeinen pisara suurelle yleisölle oli kuninkaan metsästysretki Afrikassa 2012. Norsujahdista levinneet kuvat saivat jopa monarkiasta pitävät espanjalaiset raivostumaan. Kuningas mursi metsästysreissulla ollessaan lonkkansa. Vaikka hän pyysi anteeksi kallista matkaansa aikana, jolloin jokaisesta eurosta joudutaan taistelemaan, kansa ei ollutkaan enää lepytettävissä.
Kuningas Juan Carlosin arvioiminen pelkästään parin kuluneen vuoden perusteella on kuitenkin epäreilua. Hän on kiistatta yksi aikamme merkittävimmistä kuninkaallisista, jonka panosta Espanjan demokratisoinnissa ei voi mitenkään vähätellä.
Diktaattori Francon kasvattina Juan Carlos olisi hyvin voinut jatkaa yksinvaltiaana. Hän valitsi kuitenkin demokratian ja nosti pääministeriksi Adolfo Suárezin. Vuonna 1981 Juan Carlos pysäytti rohkealla televisio-esiintymisellään sotilasvallankaappauksen, jonka aikana kansanedustajia pidettiin aseella uhaten panttivankeina parlamentissa.
Kaappausyritys olisi onnistuessaan johtanut luultavimmin kuninkaan teloitukseen.
On tavallaan ironista, että ne kansalaisvapaudet, joita Juan Carlos on kannattanut, ovat osaltaan horjuttaneet hänen asemaansa. Francon aikana lehdistönvapaudesta ei voinut puhuakaan. Kuningas Juan Carlos on vapauttanut espanjalaiset ja tehnyt heistä eurooppalaisia. Ne ovat saavutuksia, joita ei saa millään keinolla himmennetyiksi.
”Vuonna 1981 Juan Carlos pysäytti rohkealla televisioesiintymisellään sotilasvallankaappauksen, jonka aikana maan kansanedustajia pidettiin aseella uhaten panttivankeina parlamentissa.