Oulun asemakeskuksen Raksilan puoleista aluetta koskevan suunnittelukilpailun tulokset julkistettiin keskiviikkona. Kyseessä on keskeinen kaupunkialue, joka nyt toivottaa vuosittain tuhannet vierailijat tervetulleeksi Ouluun näkymillä, jotka eivät mieltä ylennä. Tulevaisuudessa tämä tilanne onneksi korjaantuu.
Vaikka alue on aivan ruutukaavakeskustan vierellä, sen rakentamisessa on mahdollista toteuttaa rohkeita näkyjä ilman että ne riitelevät ympäristönsä kanssa. Suunnittelukilpailu toi tällaisia visioita tarjolle.
Viiden mukana olleen työn joukosta valintaraati näki parhaaksi työn nimeltään ”Tervatynnyrit”. Vaikka muillakin neljällä ehdotuksella on monia ansioita, Tervatynnyrit erottui joukosta ilman muuta kiinnostavimpana työnä.
Myönteistä voittajassa on myös se, että sen taustalla on pitkälle oululainen suunnittelijajoukko.
Voittaneen työn ehkä ilahduttavin piirre on sen tuoreus. Toteutus on omintakeinen, mutta sen muotokielellä on liittymäkohtansa Oulun historian komeaan vaiheeseen, tervakauteen. Toisaalta kaarihallit tuovat mieleen monet maailman suurkaupunkien eloisat rautatieasemat.
Vaikka ehdotuksessa on tuttuutta, se tuo Oulun kaupunkikuvaan uudenlaisia näkymiä, jollaisia ei myöskään muualla Suomessa vielä ole. Työn kohdalla on puhuttu wau-arkkitehtuurista, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Suunnitelma ei ehkä ole hätkähdyttävä, eikä sen tarvitsekaan olla. Jos tuleva toteutus on lähelläkään suunnitelmaa, Oulu saa kuitenkin kohteen, jota kaupunkilaiset voivat ylpeinä esitellä myös muulle maailmalle.
Jos Raksilan puoleisella alueella nyt tapahtuu, kaupungin puolella asemakeskuksen tila on vuosikymmenten ajalta jo tutuksi tullut: asiat seisovat, tällä kertaa kaavavalituksen takana.
Aiempi niin sanottu matkakeskussuunnitelma muuttui pari vuotta sitten lähinnä asuntorakentamishankkeeksi. Senkin toteutustavan pitäisi istua ongelmitta Raksilan puolen rakentamiseen.
Jos radan Raksilan puolelle valmistuu nyt voittaneen ehdotuksen kaltainen alue, asemanseudun painopiste siirtynee saman tien sinne. Samaan suuntaan voi nitkahtaa myös koko keskustan painopiste.
Tämä tosin riippuu siitä, kuinka vetovoimainen kohtaamisten ja palveluiden keskus Raksilan asemakeskuksesta lopulta tulee. Jos se alkaa vetää väkeä ja kaupallisia toimijoita, imusta saattaa herätä eloon herätä jopa uuvahtanut Hallituskatu.
Tästä eteenpäin on syytä toivoa, että Raksilan puoleisen asemakeskuksen toteutukseen riittää nyt sitoutuneisuutta myös alueen maanomistajilta ja rakennuttajilta, VR-Yhtymältä ja Senaatti-kiinteistöltä. Kummankaan päätoimialanahan ei ole kaupunkikuvan kehittäminen.
Se, että ne olivat Oulun kaupungin ja Liikenneviraston ohella suunnittelukilpailua järjestämässä, kertoo toivottavasti niiden halusta saada Ouluun uutta korkeatasoista kaupunkirakentamista, joka on paljon enemmän kuin kiinteistösijoituskohde.
Pääkirjoitus