Oulun Työväen Näyttämön Sulhaseni Ernest ensi-illassa 20.6. klo 19
Hupisaarten kesäteatterilla.
Muutamia vuosia sitten Anna Kurttila soitti Oulun Työväen Näyttämön silloiselle puheenjohtajalle haaveissaan rahakkaat työt kesäteatterin näyttelijänä. Vasta myöhemmin nuorelle naiselle selvisi, ettei siten pääsisikään käsiksi miljooniin, kesäteatteria kun tehdään harrastepohjalta. Siinä vaiheessa Anna oli jo kuitenkin ehtinyt innostua näyttelemisestä niin paljon, ettei paluuta entiseen enää ollut.
"Täällä paiskitaan hommia tosi ammattimaisesti, ja tykkään tehdä töitä hyvin erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Aluksi oma pärjäämiseni vähän jännitti, sillä muilla oli paljon enemmän esiintymiskokemusta kuin minulla. Pääsin kuitenkin heti hyvin mukaan porukkaan, enkä tuntenut oloani ylimääräiseksi", Anna kertoo.
Tekeminen ei ole kuitenkaan mennyt hänen mielestään missään vaiheessa liian totiseksi, vaikka töitä onkin paiskittu ahkerasti ja kelloa katsomatta. Päinvastoin, harrastus on tuntunut koko ajan hauskalta ja mielekkäältä.
Herttainen nuori nainen kertoo vieläkin hieman hämmästyneenä, ettei olisi ikinä uskonut saavansa näin isoa osaa kesän näytelmästä. Varsinkaan kun niin moni muukin haki roolia. Lähinnä hän ajatteli esittävänsä jotain palvelijaa, joka kävisi näyttämöllä niiaamassa pari kertaa ja lähtisi. Toisin kuitenkin kävi.
"Ensin vähän hirvittelin, miten selviän näin isosta roolista, mutta ainakin harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Roolihahmoni Cecily Cardew on 18-vuotias ja pikkuisen hupsu tyttö. Hän esimerkiksi pitää päiväkirjaa sellaisista asioista, joita ei ole edes tapahtunut. Hahmo on iloinen ja positiivisella tavalla turhamainen", Anna kertoilee.
Harjoituksissa näyttelijät ovat kekkuloineet vanhoissa hameissa, t-paidoissa ja reikäisissä sukkahousuissa. Noin viikkoa ennen ensi-iltaa he saivat lopulta unohtaa nuo tamineet ja sonnustautua oikeisiin esiintymisasuihinsa.
Aluksi hienon puvun ja korkokenkien yhdistelmä kauhistutti Annaa hieman, sillä sanoohan sen jo järkikin, "ettei voi olla 1800-luvun loppupuolen neiti ja lontustella miten sattuu". Asut eivät ole ainakaan vielä aiheuttaneet suurempia kommelluksia, mitä nyt houkuttelivat kerran paikallisen teatteritaidetta arvostavan sorsan lavalle niitä ihastelemaan.
Sulhaseni Ernestin alkuperäisversio on listattu moneen otteeseen yhdeksi maailman parhaimmista komedioista. Luoko se paineita esiintyjille?
"Minusta paineet tulevat siitä, miten yleisö ottaa näytelmämme vastaan, sillä kesäteatteriesityksenä tämä on vähän erilainen kuin yleensä. Toivon ja uskon kyllä, että yleisö tykkää. Näytelmä on tosi hauska, vaikkei siinä ihan perinteistä remellystä ja pyllistelyä olekaan. Hauskuus perustuu enemmänkin nokkelaan sanailuun. Mutta nyt kun sanoit tuon, niin paineita saattaa kyllä tulla", Anna miettii.
Pientä jännittämistä hän pitää silti ihan hyvänä asiana ja suorastaan hermostuu, jos sitä ei ala ennen esitystä kuulua. Perhoset vatsassa pitävät valppaana ja antavat esitykseen sen viimeisen särmän.
Näytteleminen on selvästi iso ja tärkeä osa Annan elämää, mutta miksi?
"Kuten sanon lavalla: "minusta on mukavaa, kun minua katsellaan", niin minusta on mukavaa, kun minua katsellaan. On vapauttavaa, kun saa olla esillä ja toteuttaa itseään välillä muunakin kuin omana itsenään. Tuntuu hienolta, jos näkee herättäneensä yleisössä tunteita, ja vieläpä sellaisia, joita on tarkoittanutkin."
Vaikka Anna rakastaakin näyttelemistä koko sydämestään, hän ei vielä tiedä, olisiko siitä ammatiksi asti.
"Välillä tuntuu, että ehdottomasti, mutta toisaalta opiskelupaikka Teatterikorkeassa on kiven alla. Olen myös miettinyt, häviäisikö tästä touhusta kaikki mielekkyys ja hauskuus, jos se olisi työtä. Toisaalta taas en tiedä, mitä muuta voisin tai osaisin tehdä."
Tulevaisuudesta Anna ei kuitenkaan aio ottaa liian suuria paineita. Hänen on tarkoitus valmistua lukiosta ensi keväänä, minkä jälkeen hän aikoo pitää välivuoden ja matkustella. Eikä Teatterikorkeakaan ole aivan kuopattu haave. Annan mielestä hakea toki kannattaa, sillä aina sinne joku pääsee.
Kysymys siitä, kenen näyttelijän kanssa Anna haluaisi tehdä yhteistyötä, naurattaa häntä hieman.
"No jos olisi mahdollisuus, niin ehdottomasti jonkun Brad Pittin tai Orlando Bloomin. Suomessakin on paljon hyviä näyttelijöitä, kuten Minna Haapkylä ja Tiina Lymi. Petteri Summanen on myös loistava. Mutta jos todella saisi esiintyä ihan kenen kanssa vain, niin silloin se olisi joku ihana amerikkalainen", hän haaveilee.
Nuori näyttelijätär on esiintynyt näyttämön lisäksi myös kameran edessä mainoksessa, musiikkivideossa sekä avustajana tänä kesänä ensi-iltansa saavassa Erottamattomat-elokuvassa. Kuvauksissa hänestä oli haastavinta esiintyä mahdollisimman luontevasti, vaikka kamera tuotiin melkein kasvoihin kiinni.
"Oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten lavasteet ja kameraradat koottiin. Minulla oli elokuvassa niinkin iso rooli, että istuin pyörätuolissa, kun Minna Haapkylä käveli viereeni. Katsoin häntä ja rullasin pois. Varmaan minut on leikattu kohtauksesta kokonaan pois", Anna nauraa.