Kylätie oli ennen hieman kuoppainen, mutta silti tie, jota kulki aina mielellään. Tulee mieleen kauppa-auto, jota odotettiin hartaasti ja josta säästämillään rahoilla sai ostettua jäätelön tai jotain muuta pientä. Eipä tarvitse enää sitä odotella, silloin kun sattuu siellä päin liikkumaan.
Kesällä kuljettiin pyörällä uimassa tai pelaamassa esim. jalkapalloa kavereiden kanssa ja talvella pelattiin jääkiekkoa. Joella oli mukavaa käydä onkimassa tai pilkillä. Ei tarvinnut istua tietokoneen ääressä vaan ajanviete oli ihan muuta.
Pieni kyläkoulu oli erittäin hieno juttu, harmittavasti kouluja on kylässä enää yksi.
Nyt kylätie on edelleen kuoppainen, mutta enää ei näe lapsia niin usein pyöräilemässä harrastuksiin. Lapsuuden kodissa on aina mukava mennä käymään, ja mielellään muuttaisin sinne takaisin, jos se vain olisi mahdollista.
Minusta kylästä löytyisi mahdollisuuksia, kunhan vain olisi tarpeeksi paljon innokkaita ja mahdollisuuksiin uskovia kyläläisiä. En halua nähdä kylän kuolevan, mutta valitettavasti se vähän siltä näyttää.