Yhdysvaltain uusi budjetti on sekoitus kasvavia sotamenoja ja ylioptimismia. Alijäämä on kohtuuttoman suuri.
Yhdysvaltain budjeteilla on vähintään yhtä suuri merkitys maailmantaloudelle kuin supervallan omallekin taloudelle. Jo budjettien absoluuttiset summat ovat tähtitieteellisiä, ja budjetti vaikuttaa väistämättä koko maailmantalouden tilaan. Tätä taustaa vasten presidentti George W. Bushin äsken esittelemä talousarvioesitys varainhoitovuodelle 2007 herättää paljon kysymyksiä.
Ensi lokakuussa alkavan uuden varainhoitovuoden talousarvio on rakennettu useille ylioptimistisille oletuksille, jopa hiekalle. Budjetti on paitsi absoluuttisesti myös suhteellisesti huolestuttavan alijäämäinen. Se on vaarallista kehitystä aikana, jolloin Yhdysvaltain talous kasvaa nopeasti.
Bushin budjettiesitys rakentuu kokonaisuudelle, jonka osat lyövät toisiaan korville. Ensinnäkin puolustus- ja muita turvallisuusmenoja kasvatetaan voimallisesti. Budjettiesityksen ja lähivuosien -ennusteiden epärealistisuutta lisää se, ettei jo satoja miljardeja dollareita maksaneille Irakin ja Afganistanin sodille ole varattu lainkaan määrärahoja.
Toiseksi konservatiivihallinto haluaa ideologisista syistä verottaa amerikkalaisia mahdollisimman kevyesti. Bushin hallinto on saanut haluamansa veronkevennykset voimaan vain väliaikaisilla laeilla. Jos sen pyrkimys saada verolait pysyviksi toteutuu, lähivuosien budjettien rahoituspohja horjuu.
Kasvavat sotilasmenot ja pyrkimys muuttaa veronkevennykset pysyviksi johtaa puolestaan siihen, että jostakin on säästettävä. Bushin säästökirves on jo tähän asti iskenyt kipeimmin koulutus- ja sosiaalimenoihin. Sosiaalimenot kasvavat lähivuosina esimerkiksi väestön ikääntymisen takia niin voimakkaasti, että niitä on pakkokin padota. Nousevat sosiaalimenot lisäävät ennustetun budjettikehityksen epärealistisuutta.
Bushin kaudella Yhdysvaltain budjettitalous on kääntynyt päälaelleen. Hänen edeltäjänsä Bill Clinton käänsi poliittiseksi perinnökseen saamansa liittovaltion alijäämäisen budjetin vahvasti ylijäämäiseksi. Tätä toki edesauttoi vahva talouskasvu, mutta Bushin aikana yhtä lailla jatkuneen kasvun aikana budjetti on humpsahtanut vahvasti miinukselle. Näin kävi myös republikaanipresidentti Ronald Reaganin kaudella, jolloin nytkin noudatettavan talouspolitiikan malli luotiin.
Raju käänne näkyy kylmistä luvuista. Vielä tammikuussa 2001 kongressin budjettivirasto ennusti, että liittovaltion budjetti olisi seuraavan vuosikymmenen aikana yli 5 600 miljardia dollaria ylijäämäinen. Veronalennukset, terrori-iskujen aiheuttama lyhytaikainen talousshokki sekä sodat Irakissa ja Afganistanissa ovat tehneet tehtävänsä; budjettivirasto ennustaa, että budjettivaje olisi yli 2 200 miljardia dollaria 2007-2012.
Alijäämä näkyy myös julkisen velan kansantuoteosuudessa. Tänä vuonna lukema on 3,2 prosenttia eli yli euromaissa aiemmin sallitun kolmen prosentin rajan. Valkoinen talo tosin ennustaa toiveikkaasti, että voimakas talouskasvu pienentäisi alijäämän alle 1,5 prosentin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Oma lukunsa on supervallan valtaisa sotilasbudjetti. Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat on vannonut kansallisen turvallisuuden nimeen ja ohjannut koko ajan asevoimille ja sisäiseen turvallisuuteen lisää voimavaroja. Taistelu terrorismia vastaan on peruste, jota yksikään poliitikko ei nouse vastustamaan. Suoriin sotilasmenoihin esitetään nyt 6,9 prosentin kasvua, ja myös sisäiseen turvallisuuteen on luvassa lisäresursseja.