Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluja toteutetaan yhä enemmän hevosavusteisesti. Hevosen rooli isona eläimenä on rauhoittava ja rajat asettava. Se toimii myös jäänmurtajana keskusteluille ja rutiineja kaipaavana eläimenä esimerkkinä arjenhallintaan liittyvissä asioissa.
Luonnonvarakeskuksen julkaisema uusi artikkelikokoelma kuvaa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan syntyä ja sen taustalla olevaa teoreettista viitekehystä, ohjaajan ja hevosen roolia toiminnassa sekä hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä.
– Julkaisun tekemiseen on osallistunut useita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kehittäjiä ja asiantuntijoita, kertoo Luken tutkija Maija Lipponen.
Hevostoiminnalla raportoitiin olleen yhteyttä muun muassa itsetunnon ja itsetuntemuksen lisääntymiseen, mielialan kohenemiseen, päivärytmin ja arjenhallinnan löytymiseen, fyysisen kunnon kohenemiseen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja sitä kautta sosiaalisten suhteiden paranemiseen. Lisäksi hevostoiminta toi ilon ja riemun kokemuksia, yhteisöön kuulumisen tunnetta ja vahvisti turvallisuuden tunnetta.
Hevostoiminnalla vaikutettiin pelkojen vähenemiseen ja rohkeuden ja luovuuden lisääntymiseen. Monet tallikäynneillä havaitut vaikutukset olivat kestäneet useita päiviä tallikäyntien jälkeen tai siirtyneet pysyvästi arkeen.