Isoja hevosia, pikkuruisia poneja, pari kirjavaa kissaa ja joukko teini-ikäsiä tyttöjä. Näkymä Ylirannan ratsutilalla Iissä on kuin melkein mistä tahansa Suomen ratsastuskoulusta. Vaikka aikuiset ovat viime vuosina rientäneet sankoin joukoin ratsastustunnille, talli on edelleen tyttöjen maailma.
Tallilla teinityttöjen ja aikuisten roolit pyörähtävät helposti ylösalaisin. Siellä asiantuntijoita ovat usein tytöt. He tietävät, kuka hevosista tarvitsee suojat jalkoihinsa, mistä löytyy tarvittaessa satulahuopa ja miten päätään heittelevälle hevoselle saadaan kuolaimet suuhun.
Asiantuntijuuden avainsana on aika. Tytöt eivät käy tallilla ainoastaan ratsastamassa. He viettävät siellä kokonaisia päiviä, osallistuvat tallin töihin ja oppivat. Hevoset ja talli nielaisevat leijona osan näiden nuorten naisten vapaa-ajasta. Heille hevoset ovat liki koko elämä.
"Tallilla kaikki on kivaa", toteaa 12-vuotias Kaisu Pakanen.
"Täällä lattian lakaiseminenkin on mukavaa, vaikka kotona se on tylsää", vakuuttaa 14-vuotias Sanna Mertaniemi. Tytöt yrittävät miettiä, mikä tallielämässä parasta.
"Työ", toteaa Kaisu. "Hevosten hoitaminen, ratsastus ja karsinoiden puhdistaminen", täydentää Sanna. Lista jatkuu vielä varusteiden puhdistamisella, hevosten hakemisella ja aamutallin tekemisellä.
Sitten tyttöjä alkaa naurattaa. Heidän oli tarkoitus sanoa vain se kaikkein mukavin asia tallilla, mutta lista jatkui jatkumistaan. Lopputuloksena on se, että tallilla on mukavaa aivan kaikki.
Kaisu ja Sanna tulevat tallille aina kun ehtivät. "Yleensä käyn täällä joka päivä. Jos en ehdi olla kauan, käyn ainakin moikkaamassa hevosia", selostaa tallia vastapäätä asuva Sanna.
"Viikonloppuisin täällä saattaa mennä koko päivä. Joskus olen ollut tallilla aamu seitsemästä ilta kymmeneen", Kaisu kertoo. "Silloin minulla on yleensä eväät mukana. Tai sitten käyn kotona nopeasti syömässä ja tulen takaisin", Sanna jatkaa.
Tytöt myöntävät, että toisinaan kotiväki toivoo tyttöjensä olevan enemmän kotona. "Mutta ei äitiä ja isää silti haittaa, että käyn tallilla. He tietävät, että minä olen täällä enkä tekemässä jotain pöljää. Lisäksi asun niin lähellä, että he voivat soittaa minut tarvittaessa kotiin", Kaisu toteaa.
Tallityttöelämää ei voi kuitenkaan jatkaa loputtomiin.
Lähihoitajaksi opiskeleva Hannele Pakanen muistaa omat tallityttöajat Ylirannalla. "Kyllähän sitä silloin melkein asui tallilla. Kaikki illat menivät täällä, kun hoidettiin hevosia, siivottiin tallia ja autettiin tuntilaisia. Yhden toisen tallitytön kanssa oli tapana kilpailla, kumpi lakaisee nopeammin tallin käytävän", naurahtaa Hannele. "Se oli jännä, että tallilla ei ollut ikinä nälkä."
Parasta tallielämässä oli hänen mukaansa se, että palkka tallitöistä maksettiin ratsastuksena. "En ole maksanut varmaan yhdestäkään tunnista täällä. Kaikki olen tienannut työllä", Hannele arvelee.
"Joskus toivoo, että olisi nykyäänkin enemmän aikaa käydä tallilla. Nyt saattaa mennä viikko tai kaksi, etten ehdi ollenkaan tänne."
Pari vuotta sitten Ylirannan ratsutilalla aloitettiin tallipäivystäjä-systeemi. Tallipäivystäjien tehtävä on hakea hevoset sisälle ennen ratsastustunteja, auttaa ratsastajia hevosten hoitamisessa sekä tarkistaa, että varusteet ovat kunnossa. Palkka on sama kuin Hannelen tallityttövuosina -- ratsastus.
Ratsastuksenopettaja Katri Raven on tyytyväinen järjestelmään. "Kyllähän tytöt ennenkin auttoivat, mutta nyt tallissa on varmasti joku, joka voi auttaa tuntilaisia. Lisäksi tunnit alkavat nyt paremmin ajallaan."
Ylirannalla tallipäivystäjiksi pyydetään yleensä sellaisia tyttöjä, jotka ovat pyörineet tallilla jo kauan ja ovat oppineet tallin rutiinit. Ensin tytöille annetaan pikkuhommia. Sitä mukaa, kun ne alkavat sujua, vastuuta annetaan lisää. "Ne tytöt, jotka ovat tallipäivystäjiä, pärjäävät hevosten kanssa. Jos heillä on ongelmia, he tulevat kyllä sanomaan", Raven toteaa.
Hevoset ovat Ravenin mukaan siinä mielessä hyvä harrastus, että siinä oppii vastuun ottamista sekä pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä. "Kun ollaan tekemisissä isojen hevosten kanssa, asiat täytyy tehdä tietyllä tavalla, tai toiminta ei ole enää turvallista."
Lajia aloittelevalle Raven haluaa korostaa ennen muuta sitä, että hevoset ovat eläimiä. "Niillä on eläimen vaistot, ja ne voivat aina säikähtää jotakin. Meidän täytyy oppia toimimaan niiden kanssa."
Suomalaisilla ratsastustalleilla pojat ovat harvinaisuus. Ylirannan ratsastustunneilla käy viikoittain kymmenkunta poikaa ja miestä. "He tulevat tallille yleensä ennen muuta ratsastamaan. Tytöille tallilla käyminen on samalla tärkeä sosiaalinen juttu", vertaa Raven
Sanna ja Kaisu toteavat, että mukavia poikia voisi tallilla käydä enemmänkin. "Mutta toisaalta on kivaa, että on yksi harrastus, jossa on vain tyttöjä", miettii Sanna.
Vaikka Sannan ja Kaisun elämä pyörii hevosten ympärillä, he ehtivät myös muiden harrastusten pariin. "Pelaan pari kertaa viikossa jalkapalloa, ja iltaisin käyn tallin jälkeen lenkillä", kertoo Sanna.
Kaisu harrastaa lenkkeilyn lisäksi myös kuorolaulua. "Ja joka maanantai me käydään meidän äidin kanssa uimassa. Silloin ei yleensä ehdi tallille", Kaisu selvittää. "Paitsi että monesti me tullaan suoraan uintireissun jälkeen kuitenkin käymään täällä", virnistää Sanna.
Aaltokankaan ratsutallit, Oulu Ahon Talli, Rantsila Hietasaaren ponipiha, Oulu Kiimingin ratsastuskeskus, Kiiminki Koivikon ratsutila, Kempele Muhoksen ratsastuskoulu, Muhos MV Horses, Utajärvi Ratsutalli Männikön Kopse, Ii Ratsutalli Tuomikoski, Liminka Saaran talli, Oulu Virpitallit, Haukipudas Ylirannan ratsutila, Ii Äimäraution Ratsastuskeskus Lisää tietoa ratsastuksesta: www.ratsastus.fi www.hevostalli.net