Neljä vuotta sitten Mirella Lesosella oli hirveä kiire maailmalle, kauas Oulunsalosta. Ylioppilaskirjoitusten viimeisiin kokeisiin 19-vuotias esteratsastaja lensi Espanjasta Sunshine Tourin kisojen lomassa.
Neljä vuotta myöhemmin Mirella Lesonen puistelee muistolle päätään. Silmät tuikkivat ja hymy on tarttuva.
"Nuorena haluaa nähdä kaiken. Halusin kehittyä ratsastajana ja päästä hevosmaailmaan sisälle."
Sunshine Touria seuranneet neljä vuotta Lesonen on elänyt ratsastajan toiveunta. Espanjasta tie vei ensin James Fisherin valmennukseen Britannian Readingiin ja sen jälkeen Francois Mathyn oppiin Liegeen, Belgiaan. Kesäksi Lesonen tuli Suomeen kisaamaan ja palasi taas Belgiaan, tällä kertaa Brysseliin Stephan Conterin valmennukseen.
Matka jatkui Kieliin, Saksaan Thies Lutherin tallille, josta Lesonen osti uuden hevosen. Sen jälkeen ohjelmassa oli vuoden mittainen hengähdys- ja tuumaustauko Malagassa, Espanjassa.
"Halusin harjoitella rauhassa ja miettiä, millaista treeniä tarvitsemme. Valmentajani Christopher Wegelius kävi Espanjassa muutaman kerran katsomassa, miten edistymme."
Suomalainen klubi
Oikea osoite löytyi vuosi sitten Saksan Bremenistä, maailman menestyneimmän esteratsastusperheen Beerbaumien luota.
Lesosta valmentaneen Markus Beerbaumin vaimo Meredith Michaels-Beerbaum on kiivennyt maailman rankingykköseksi ensimmäisenä naisratsastajana koskaan, ja hänen veljensä Ludger Beerbaum on yli kymmenkertainen arvokisamitalisti.
Beerbaumeilla ratsastettiin 6-7 tuntia päivässä ja kierrettiin viikonloput kisoja. Selkärankaan iskostuneesta tietotaidosta tärkein asia on rentous.
"Olen oppinut treenaamaan rennosti, hevosta kuunnellen. Vaihtelu ja lepo ovat tärkeitä asioita. Vaikka Beerbaumit kisaavat huipulla, he eivät nipota 24 tuntia vuorokaudessa", Lesonen sanoo.
Beerbaumien 35 hevosen talleilla valmentautuu ja toimii ratsuttajana Sebastian Numminen, jolla on suomalainen hevosenhoitaja. Suomalaiseen klubiin kuuluvat myös Beerbaumien kaksi suomalaista hevosenhoitajaa. Vaikka Suomi ei olekaan maailmalla suuren hevosmaan maineessa, suomalaiset hevosihmiset tunnetaan korkeasta työmoraalistaan. Suomalaisista hevosenhoitajista on Euroopassa suorastaan pula.
Sekin on selvinnyt, että hevosmaailma on pieni. Tie paikasta toiseen on avautunut yksinkertaisesti vain tutustumalla oikeisin ihmisiin, Lesonen kertoo.
Ratsastajan lisäksi on muuttunut myös ihminen. Oulunsalossa on käymässä paljon avarakatseisempi nuori nainen kuin sieltä lähti.
"Olen oppinut tulemaan toimeen kaikkien kanssa, vaikkei olisi yhteistä kieltäkään. Enkä jaksa enää hirveästi jännittää", hän hymähtää.
Koti-ikäväkään ei ole vaivannut.
"Koko perheeni ja ystävät ovat oikeastaan hajaantuneet pitkin maailmaa. Vanhemmat viettävät talvet Espanjassa, joten tapaan heitä ja sisaruksiani siellä."
Orha ja lauma
Lesonen lähti Oulunsalosta mukanaan vain rakas kisakumppaninsa Orha, holsteiner-ori Carl Graf. Sittemmin hevoslauma on kasvanut seitsemään. Lupaavin hankinta on Markus Beerbaumin avulla marraskuussa löytynyt 9-vuotias belgialaistamma Utopie.
Lesonen viihtyi Bremenissä vajaan vuoden. Alkuvuodesta hän lähti taas kiertämään Sunshine Tourin kisoja. Nyt on aika asettua aloilleen, ainakin vähäksi aikaa.
"Olen vuokrannut karsinoita ja hankkinut asunnon Hollannin Eindhovenista. Se on keskeisellä paikalla ja avoimempi ulkomaalaisille kuin esimerkiksi Saksa, opiskelumahdollisuudet ovat paremmat."
Suunnitelmissa on hankkia lisää kilpailukokemusta ja tasaisia tuloksia kansainvälisistä 140-150-senttisistä luokista, valmentautua Beerbaumeilla silloin tällöin ja etsiä ratsastettavaksi muidenkin hevosia. Tarkoitus on, että ratsastamisesta alkaisi saada jossain vaiheessa rahaakin.
Tavoitteena on kiivetä kymmenen parhaimman ratsastajan kaartiin Euroopassa.
"Se vie tosi kauan aikaa, mutta tässä lajissa ikä ei ole este. Huiput ovat nelikymppisiä", Lesonen sanoo.
Pelkällä ratsastuksella ei kuitenkaan elä.
"Aloitan Hollannissa fysioterapian opinnot. 15 vuoden päästä ei välttämättä enää kiinnosta olla tallilla 14 tuntia päivässä", hän hymyilee.