Hevosmiehen palkka on monesti pieni ja kovalla aherruksella tienattu; ja saattaapa sen talteen saaminenkin olla työlästä. Sen tietää erittäin hyvin liminkalainen ravivalmentaja Matti Soronen.
Hänen ensimmäinen tilinsä oli niin lujassa, ettei mies ole vieläkään sitä unohtanut.
Soronen, 55, tienasi ensimmäisen kerran hevoshommissa jo 8-vuotiaana, kun hän sai 1956 mummoltaan kesätöitä ajomiehenä. Suven aherruksen palkaksi nuori herra Soronen sai vasikan, joka ristittiin Tiliksi heti, kun hevosmiehen alku otti talutusnarun kouraansa.
Tilin taluttelu kotiin osoittautui kuitenkin kovaksi urakaksi, kun vasikka ei olisi halunnut jättää tuttuja laitumia. Parin kilometrin kävelymatkalla käytiin tuntien mittainen kamppailu, jonka joku muu olisi kenties ymmärtänyt heittää sikseen, ja luikkia vaisuna kotiin kertomaan kuinka tili tuli ja meni.
Mutta ei Sorosen poika.
Nuori mies kiskoi tulevan lypsylehmän kotiinsa, vaikka vasikka teki muutaman kerran samoin. Kotipihalla oltiin sen näköisiä, että tilillä on käyty: vasikka vaahdossa ja mies ruvella.
"Periksi ei voinut antaa, kun on tämmöinen änkyrä ja päättäväinen luonne. Monet särmät ovat kuitenkin niistä päivistä hioutuneet", Soronen myhäilee.
Valtion hevosmiehestä
yksityisyrittäjäksi
Matti Soronen on eräs pisimpään hevosia Oulun seudulla valmentaneista ammattilaisista. Ravimiehen sarkaa on takana 35 vuoden verran, joista 30 vuotta Soronen on pitänyt tallia Limingassa.
Valtion hevosmiehenä hän ehti olla 20 vuotta, ennen kuin Kylliälän koulukoti, nykyinen Limingan koulutuskeskus erkaantui kokonaan hevosista. Vuodesta 1994 Matti Soronen on toiminut samoissa tiloissa yrittäjänä.
Sorosen tallilla on tällä hetkellä kahdeksan valmennettavaa. Tiimi on tarkoituksella pieni.
"Meille ei kerätä maksajia. Otan vain sen verran hevosia, että pystymme ne omalla porukalla varmasti hoitamaan. Ja se määrä on korkeintaan kymmenen", Soronen linjaa. Tallitöissä on apuna hänen kumppaninsa Sari Laitinen.
Limingan tallilla on vuosien mittaan ratkottu paitsi ongelmanuorten, myös monen ongelmahevosen pulmia. Viime vuosina Sorosen tavaramerkiksi ovat muodostuneet vanhemmat ravurit, joiden kilpailu-ura on ollut ehtoopuolella, tai ei ole päässyt edes alkamaan.
Paras esimerkki oli voitokas Hang Five, joka tuli talliin nelivuotiaana ja starttaamattomana; kovillakin ammattilaisilla käyneenä.
"Aluksi se oli vain laiha, pieni ja isoääninen", kuvaa Sari Laitinen. Kuuden vuoden aikana Hang Five ravasi talliin 200 000 euroa ja voitti liki 50 kertaa.
Kuukausi sitten 17 vuoden ikään ehtinyt eläkeläisruuna lopetettiin ja haudattiin kotitallin multiin. Ruunan poismeno on sekä Laitiselle että Soroselle kova paikka. Siitä puhuminen saa molemmat liikuttumaan.
"Hang Five on antanut meille kaikista hevosista eniten. Se kulki vinkassa 120 000 kilometriä kilpailureissuilla ja enimmäkseen vielä talvella", Matti Soronen juttelee kahoisasti.
Työ tehtävä
huolella
Kovan miehen maineessa oleva Soronen on herkempi kuin moni arvaa. Hevosilla ajetaan paljon, mutta samalla hoidetaan niiden henkistä puolta.
"Meidän systeemimme perustuu kovaan työntekoon. Tuonne koivukujalle (lenkille) täytyy jaksaa lähteä tarpeeksi usein, ja siellä pitää olla tarpeeksi kauan. Kun hevonen on kunnossa, se pitää kilpailupäivää lepopäivänä ja ravaa omasta halustaan. Minulle ei ole sakkotilastoissa monta merkintää piiskankäytöstä tullut", valmentaja sanoo.
Matti Sorosen valmennusopit pohjautuvat osittain omiin urheilukokemuksiin, sillä hän harrasti nuorena miehenä muun muassa nyrkkeilyä. Voimaharjoittelu on Sorosen tallissa arvossaan, ja reki sekä vastuskärryt ahkerassa käytössä - toki järjen kanssa.
Soronen myöntää, että kilpailupuolella on ollut viime aikoina hiljaista. Hän ajaa lainahevosia vain sopimuksesta, ja omassa tallissa on ollut huonoa tuuria, kun hevosia on loukkaantunut.
Soronen ei halua ajaa puolikuntoisilla ravureilla. Kaikki omistajat eivät aina ymmärrä, että pitkässä juoksussa hevoshommissa palkitaan kärsivällisyys.
"Olen tehnyt tätä 35 vuotta, ja varmasti voin sanoa, että valmiiksi en ole tullut. Otan mielelläni neuvoja vastaan hevosmiehiltä, mutta sellaisen ei tarvitse tulla sanomaan, joka ei saa hevosta valjaisiin. Sieltä katsomon aidan takaa niitä parhaita ohjeita kuitenkin tahtoo tulla", Soronen sanoo rämäkkään tyyliinsä.