Hevoskirjat mielletään usein jokseenkin yksipuolisesti ja yksioikoisesti heikkotasoisiksi tyttökirjoiksi. Kirjallisuudenlaji on kärsinyt huonosta maineesta, sillä miten kuten kirjoitetut tekeleet ovat saaneet sijaa markkinoilla.
Mutta hevosmaailma käsittelevä kirjallisuus on moni-ilmeisempää kuin oletetaan. Tietopohjaista hevoskirjallisuutta on kauan suunnattu eri ikäisille ja eri tasoisille alan harrastajille. Kaunokirjallisuudessa näkyvin ilmiö jo vuosikymmeniä ovat olleet nuorille tytöille suunnatut sarjakirjat, joista varhaisimpia Suomessa tunnettuja ovat Ruby Fergusonin sympaattiset Laura-kirjat 1950-luvulta.
Ne avasivat kaviouraa suosittujen brittiläisten hevoskirjojen tulolle maahamme.
Tyttöromaanien alalajina Laura-kirjat muovasivat sinnikkäästi elämään jäänyttä kuvaa hevostyttöydestä - eli reippaudesta, varhaiskypsyydestä, urheilullisuudesta, oikeamielisyydestä, itsenäisyydestä ja itsepäisyydestäkin.
Ruotsalainen ratsastus- ja hevoskulttuuri muistuttaa verrattain paljon omaamme, ja siksi myös monet ruotsalaiset hevoskirjailijat ovat saanet pysyvän sijan hevoshullusukupolven sydämissä.
Tunnetuimpia kotimaisia hevossarjojen kirjoittajia ovat tuotteliaat Merja ja Marvi Jalo. Hevoshullujen oma "Iijoki-sarja", Merja Jalon Nummelan ponitalli, on jatkunut 1970-luvulta tähän päivään
Siloiteltua tehtailua
Nuortenkirjallisuuden tutkija Kaisu Rättyä on todennut, että hevossarjoissa kirjojen rakenteet eivät ole paljon muuttuneet. Painotukset ovat joko tallielämän tuntemuksessa tai nopeatempoisessa, toisinaan romanttissävyisessäkin seikkailussa. Tallimaailman jäädessä tällöin lähinnä puitteiksi juonelle.
Monipuolisempia sävyjä löytyy yksittäisistä teoksista. Ruotsalainen Nan Inger kuvaa ratsastusta harrastavien nuorten todellisuutta moniulotteisesti ja varsin psykologiselta näkökulmalta. Ingerillä myös vaikeudet, vastoinkäymiset, ennakkoluulot ja erilaiset ristiriidat ovat esillä.
Hevoskirjan keinoin on käsitelty jo 1970-luvulla niinkin haastavia aiheita kuin teiniraskautta ja kuolleen vanhemman kaipuuta Marvi Jalon kirjoissa Elämän laukka ja Unihevonen. Seksuaalisen identiteetin etsintää on kuvannut Marie-Louise Wallin kirjassaan Takku.
Vaativampia kysymyksenasetteluja esiintyy hevoskirjoissa nykypäivänä harvoin. Toivottavasti laji ole kaventamassa ulottuvuuksiaan ja mahdollisuuksiaan. Suomeen kulkeutuu käännöstehtailtujen hevoskirjojen vuolas vuo muun muassa ruotsalaisen, monissa maissa toimivan Pollux-hevoskirjakerhon myötä.
Harjaannuttaa elämään
Klassikon asemaan nousseet hevoskirjat osoittavat, miten ratsastusta ja hevosten käsittelyä opettelevat nuoret harjaantuvat elämässä tärkeisiin psykososiaalisiin taitoihin.
Hevosrakkauden kautta käsitellään myös muihin elämänpiireihin liittyviä kysymyksiä. Moniulotteisuudessa saattaa piillä ainakin osa suosion taianomaisesta, alati jatkuvasta salaisuudesta. Hevosharrastus on yksi tapa etsiä identiteettiä ja erottautua aikuisten maailmasta. Se on jotain omaa, vaihtoehto kodille ja koululle.
Samalla hevosharrastus kuitenkin mielletään vaarattomaksi ja viattomaksi verrattuna muuhun nuorisokulttuuriin. Tämä kenties selittää, miksi monien tyttöjen kiinnostus hevosiin vaimenee sitä mukaa, kun tilalle astuu uusia mielenkiinnon kohteita, kuten pojat tai poptähdet.