Kom-teatteri on teatterissaan kiinni tässä päivässä. Tällä kertaa ryhmällä on hampaissaan EU-Suomi ja sen maaseutu.
Liekö näytelmäkirjailija Sirkku Peltolan silmään joskus tarttunut tienvarsimainos, jossa kerrottiin, ettei maaseutua voi tuoda.
"Ja helvetin vaikee sitä viedäkin on", todetaan näytelmässä.
Peltola sovittaa Suomen hevosella kevyesti harteilleen Hella Wuolijoen manttelia. Hän liikkuu samoilla apajilla mutta 70 vuotta myöhemmin ja ketunhäntä kainalossa.
Kun Wuolijoen Niskavuori-näytelmät rakensivat ja ilmensivät suomalaista identiteettiä ja kansanluonnetta, kuvaa Peltola näytelmällään tämän identiteetin jäänteitä ja muodonmuutosta.
Pelkkä kasvojen kohotus ei Suomi-neidolle riittänyt, on tarvittu rasvaimu, avioero ja kokovartalomukilointi.
Niskavuori-näytelmät ovat jykevä peili Peltolan rakentamalle maaseutukuvalle. Uusi kuva on irvikuva vanhasta.
Peltola kuvaa maaseudun ihmisen selviämiskamppailua yhden perheen kautta hevoshuumorilla.
Hevoshuumori on sellaista huumoria, jota ei ole tarkoitettu kiusaamiseksi, mutta jonka toinen saattaa sellaisena kokea. Tässä tapauksessa vaaravyöhykkeellä ovat herkkänahkaiset maanviljelijät, viherpipertäjät ja EU-byrokraatit.
Näytelmään kirjoitettu Ailin äite on tämän päivän Niskavuoren vanha emäntä. Hän on suvulleen ja vieläpä ex-vävylleen ja tämän nykyiselle naisystävälle matriarkka, joka säätää elämän menoa kyökin puusohvalta käsin.
Tämän päivän vanha emäntä on moderni: hänellä on ikkunat auki Eurooppaan ja korvat auki englannille. Vanha emäntä ei sammaloidu.
Äiten roolissa on Hannu-Pekka Björkman. Hän on niin topakka suorasuu mummo ja ratkinaurattaja, että varastaisi tahtoessaan helposti koko show'n. Björkman tekee naisroolin upeasti eikä parodioi roolihahmoaan.
Esityksen edetessä aivan unohtaa että kukkakoltun sisällä häärää mies.
Miten maanviljelijällä tänä päivänä menee? Peltolan näytelmän mukaan maaseudun selviytymiskamppailu käydään paperilla: EU-tuet, direktiivit, anomukset, kaavakkeet ja pykälät ovat kantoina kaskessa.
Näytelmän aarnet miettivät, miten maalaishomman saisi toimimaan. He keksivät tilan pelastukseksi agribisnestä. Se on niin kreisi idea, että sille nauraisivat hevosetkin jos kykenisivät.
Tästä ideasta ja sen toteutuksesta käynnistyvät näytelmän tapahtumat, joita ei voi paljastaa, ettei katsomiskokemus latistuisi. Sen verran voi sanoa, että odotettavissa on lumivyöryefektin kaltainen lihapullaefekti ja runsaasti naurun hytkettä.
Esityksen huumori on vinoa ja ihmiskuvat lämmöllä liioiteltuja. Ensemblessä ei ole heikkoa lenkkiä. Suomen hevosta kyydittävät Kom-teatterin takuunäyttelijät Pekka Valkeejärvi, Marja Packalén ja Sari Mällinen.
Vielä tammikuussa tiimiä täydensivät Tiina Lymi ja Eero Aho. Sen jälkeen 12-vuotiaan koululaisen rooliin on tullut Lymin sijalle Matleena Kuusniemi ja talon 28-vuotiaan työttömän pojan osaan Ahon paikalle Tommi Eronen.
Suomen hevonen on maalaisten ja suomenhevosten tämän päivän äänitorvi. Naurun alla on vakavaa asiaa. Entäs nyt, EU-Suomi?
Kom-teatterin Suomen hevonen vierailee Rovaniemen teatterissa 18.-19.4, Kemin kaupunginteatterissa 20.-23.4. ja Oulun kaupunginteatterissa 24.-26.4.