Sotkamo Marraskuinen arkipäivä on harvinaisen kiireinen Kainuun Vaellustallilla. Ryhmä tyytyväisiä, punaposkisia ratsastajia on juuri saateltu maastosta takaisin tallille.
"Marraskuu ja toukokuu ovat hiljaisimmat kuukaudet, mutta aina sentään jotain tapahtuu", sanoo Itä-Suomen vuoden nuoreksi maatalousyrittäjäksi valittu sotkamolainen Susanna Härkönen.
Riekinrannalla ei tule tekemisen pula, vaikkei issikkavaellukselle olekaan aina tulossa väkeä jonoksi saakka. Vanhan sukutilan pääelinkeinona on vasikankasvatus. Kun navetassa ynisee 300 alle neljän kuukauden ikäistä nautaa, meinaavat tunnit Susannan ja hänen Jukka-miehensä kellossa käydä välillä vähäksi.
"Vasikat ostetaan ympäri Kainuuta, kasvatetaan meillä noin 200-kiloisiksi ja myydään lihakarjatiloille. Tautien kanssa saa olla tarkkana, kun eläimiä tulee kasvatukseen kymmeniltä tiloilta. Meillä on Kainuun suurin ternivasikkakasvattamo, mutta toistaiseksi ei isompia ongelmia ole ollut", isäntä kertoo.
Pariskunta otti tilan hoitoonsa 2002. Neljä vuotta myöhemmin rakennettiin suuri pihattotalli, jonka asukkaiksi hommattiin 14 islanninhevosta suoraan rodun syntysaarelta. Viime kesänä valmistui kiireitä lisäämään kahdeksanpaikkainen vuokratalli.
"Olen harrastanut hevosia lapsesta saakka. Usein mietimme, että tässä lähellä Vuokattia voisi olla hyvä paikka hevosyrittämisellekin. Eihän tämä kultakaivos ole, mutta ei ole kaduttanutkaan", Susanna tuumii.
Katua ei ole tarvinnut myöskään talliyhtiön toisen osakkaan Anna-Mari Karjalaisen. 20 vuotta autoliikkeessä työskennellyt nainen antoi rakkaan harrastuksen viedä ja löysi pian itsensä kylälle muuttaneena hevosyrittäjänä.
"Kahdestaan Susannan kanssa enimmäkseen hommaa pyöritetään, mutta onneksi saamme tänne välillä hyviä harjoittelijoita. Kun kesällä on leirejä ja asiakkaita liikkuu paljon, on välillä mukavan kiirettä."
Vuokatin vetovoima on Susanna Korhosen mukaan ehdoton edellytys hevostallin kannattavuudelle.
"Pitää verkostoitua ja näkyä esitteissä eri kielillä. Netti on kuitenkin tärkein kanava. Sen kautta meistä tieto parhaiten leviää, sen kuulemme usein ulkomaalaisilta asiakkailtammekin."
Islanninhevoset ovat Korhosen mukaan ehdottomasti parhaita ratsukoita vaellustallille. "Mukaan voi lähteä, vaikkei olisi koskaan ratsastanut. Sen verran rauhallisia kavereitakin tästä joukosta löytyy."
Siinä missä vasikoiden kasvatuksen uskotaan olevan tilan pääelinkeino jatkossakin, suunnitellaan myös ratsastusbisneksen kehittämistä. Reittiverkostolla on mittaa jo kymmeniä kilometrejä, mutta lisä ei olisi pahitteeksi.
"Muutama hevonenkin on ostoslistalla. Kesällä tarjoamme myös majoitusta ja kotiruokaakin saa", Korhonen lupaa.
Maaseutuyrittäjäkilpailuun mukaan houkuteltu nainen ehti unohtaa koko asian, kunnes voittajalta pyydettiin ensimmäistä haastattelua. "Arvelin ensin, että soittivat väärään paikkaan. Kyllä tällainen tunnustus lämmittää."
Korhosen pariskunta ei surkuttele maaseudun rakennemuutosta vaan ui vahvasti mukana muutoksen vuossa. Kainuulle tarjottua surkeuden leimaa he eivät omakseen ota. "Ennen oli kylällä kymmenen pientä tilaa, nyt yksi iso. Usko tulevaisuuteen on täällä vahva. Ei Kainuun elävä maaseutu mihinkään katoa", Jukka Härkönen vakuuttaa.