"Yksi tärkeimmistä asioista, jonka muistan, oli se luottamus ja mahdollisuus joka meille lapsille annettiin, olla mukana ja osallistua töihin. Olisinkohan ollut 14-vuotias, kun sain pitkän pyytämisen jälkeen ajaa enon puolesta niittokonetta. Ja kun homma vielä onnistui, sellaisia kokemuksia ei unohda", pitkän linjan ratsastuskouluyrittäjä ja hevosihminen Saara Moilanen toteaa.
Samanlaisia tekemisen ja onnistumisen elämyksiä on tarjolla nykylapsillekin - Saaran tallilla, Oulun Aaltokankaalla. Moni kaupunkilaislapsi on tallin 40 toimintavuoden aikana ehtinyt oppia siellä niin hevos- kuin elämäntaitojakin.
"Hevonen on hieno eläin ja kaikessa uljaudessaan nöyrä ja ihmistä palveleva. ´Rakkaus´ on sanana turhan amerikkalaisen imelä, mutta sanoisiko sen vaikka niin, että hevosen kanssa tunnen jonkinlaista sielujen sympatiaa. Hevosessa on jotain taikaa, jota ei voi selittää", pohtii Saara suhdettaan nelijalkaisiin työkavereihinsa.
Taika on melko kaukana tallinpitäjän arjesta, kun on marraskuu ja räntää tulle vaakatasossa. Talliin on kuitenkin noustava, oli pyhä tai arki. Eikä poiskaan osaa olla.
"Onhan sitä tullut yritettyä joskus. Lomalla, muka. Mutta kun tulee aika pitkäksi."
"Aamutalliin nousen kuudeksi, ja muutaman karsinankin ehdin nakkaamaan, mutta nyt alkaa nuoret jo olla niin nopeita siinäkin, että tehkööt!"
Lue lisää sunnuntain Kalevasta!