Kun Lauri Savinainen oli kymmenkesäinen, häntä ei purrut hevoskärpänen vaan hevonen. 70 vuotta myöhemmin hän on yhä tukevasti ohjaksissa.
Yhtä tulista menijää ei ollut nähty sotien jälkeisinä vuosina siinä savolaiskylässä.
Kun hevosmiehet päästelivät kilpaa kauppamatkoillaan Pajujärveltä Nilsiän kirkolle, tummuneen kuparin värinen ruuna, jonka otsalla leimusi vaalea pilkku, väsyi aina viimeisenä.