Hevonen on tai­tees­sa mo­ni­nai­nen symboli

Hevonen: vapauden ja voiman vertauskuva, työn symboli, myyttinen runoratsu vai sympaattinen jokatytön sydänystävä?

Hevonen: vapauden ja voiman vertauskuva, työn symboli, myyttinen runoratsu vai sympaattinen jokatytön sydänystävä?

Taidemuseo Meilahdessa helatorstaina avautuva Hevosvoimaa-näyttely osoittaa, miten moninaisia merkityksiä hevosiin on eri aikakausina liitetty. Hevonen on toiminut niin omakuvana ja salaperäisenä alitajunnan ratsuna kuin vapauden, voiman ja ahkeruuden tai seksuaalisuuden ja taiteellisuudenkin symbolina.

Hevosta on kuvattu taiteessa ehkä eniten ihmisen jälkeen. Kun kuraattorit Otso Kantokorpi ja Pessi Rautio alkoivat etsiä hevosia Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista, aiheen yleisyys yllätti.

Toisaalta ihminen on myös valjastanut eläimen käyttöönsä mitä erilaisimmin tavoin. Hevosen kesyttäminen 5 000 vuotta sitten mullisti aikanaan niin maanviljelyksen, kaupankäynnin, tiedonvälityksen, sodankäynnin kuin metsästyksenkin.

Hevonen on ollut taiteilijalle myös haastava kuvauskohde. Piirtäjiä ja maalareita kiehtoo yhä ratsun uljaiden liikkeiden ja muodon vangitseminen. Hevosta onkin kuvattu yhtä lailla piiruntarkasti viimeistä lihasta myöten kuin suurpiirteisesti pelkistäen.

Näyttely esittelee yhteensä 300 esimerkkiä hevoskuvauksista noin 150 taiteilijalta. Esillä on laaja valikoima koti- ja ulkomaista taidetta 1600-luvulta tähän päivään.