Oulu "Joko pitää äijät kärrätä polille?" kuopiolaisen Deathchain-yhtyeen kitaristi Bobby Undertaker naurahtaa ennen kuin keikkakuntotestin tulokset paljastetaan.
Edeltävänä iltana Jalometallin sisälavalla vedetty keikka on pistänyt soittajat jälleen kerran lujille. Syketestin tulos näyttää, että koko tunnin pituisen setin ajan koko bändi on ollut kovassa rasituksessa.
Sykkeen nopea kohoaminen tarkoittaa yleensä heikkoa kuntoa. Mutta keskimääräisen sykkeen pitäminen 170 yläpuolella tunnin ajan, kuten Deathchainin rumpali perjantaina teki, tarkoittaa jo melkoista urheilua.
"Tuskinpa löytyy montaakaan keskivertokansalaista, joka pystyisi vastaavaan suoritukseen", sanoo liikuntafysiologi ja Polar Electron konseptisuunnittelija Jari Puolakka.
Sykemittareita soittajien ylle sovitellut ja tulokset analysoinut Puolakka pohti, että suoritus vaatisi häneltä itseltäänkin rivakkaa tunnin juoksulenkkiä.
"Taidetaan olla enemmän varoittava esimerkki, jos koko ajan pitää raja-arvoilla paahtaa", Bobby Undertaker puolestaan toteaa.
Lavashow
vie mehut
Deathchainin musiikinlaji death trash metal on vapaasti käännettynä hirmuista mäiskettä. Kova tempo vaatii soittajilta paljon, ja mutkittelevat sävellykset hyvää soittotekniikkaa.
"Ei se soittaminen tunnu niinkään, mutta kun touhuun kuuluu headbanging eli pään heiluttaminen ja muu riehuminen lavalla", yhtyeen toinen kitaristi Corpse sanoo.
Ensivaikutelman perusteella kovimmille joutuu rumpali, jonka jokainen raaja tekee töitä. Bobby sanoo, että eniten keikoista rasittuu yleensä kuitenkin laulaja K.J. Khaos.
"Ehkä se johtuu siitä, että kaveri joutuu rääkymään koko keikan läpi. Mutta ei kukaan ole koskaan valittanut, ettei jaksaisi vetää esitystä loppuun. Keikan jälkeen, 10 tai 15 minuutin kuluttua rasitus alkaa tuntua."
Puolakan mukaan bändi kokonaisuudessaan työskentelee lujaa. Rumpalin sykkeessä kuitenkin näkyy, että hän palautuu nopeasti. Testissä syke laski kappaleiden välissä nopeasti huippulukemista.
"Yritän pitää peruslihaskuntoa yllä. Mutta lenkkeile en, se on perseestä", rumpali Kassara toteaa.
"Kyllä tekniikka vaikuttaa paljon. Soittaminen käy paljon raskaammaksi, jos yhteen lyöntiin tarvitsee koko ylävartaloa."
Metallirumpalit ovatkin usein jähmeitä hahmoja edessä päätään pyörittävien soittajien takana. Kassara sanoo, että löytyy myös bändejä, joissa rumpali on yhtälailla mukana
"Olen tässä viime keikkojen aikana katsonut, että riehuuhan se Kassarakin. Että herran jumala, mikä sitä vaivaa", kitaristi Bobby Undertaker virnistää.
Keikkajuoma
on vesi
Deathchainin soittajat eivät usko, että metallimuusikot ylipäätään olisivat kovin hyväkuntoista väkeä.
"Aivan rupukunnossa. Eräät tutut muusikot vetivät festareilla 100 metrin sprinttikisan ja sydäntä pitelivät sen jälkeen", Corpse naureskelee.
"Jos näistä piireistä joku lasseviren löytyy, niin se on kyllä ihmetyksen kohde", Bobby Undertaker sanoo.
Silti kuntoon kiinnitetään huomiota. Koska soittamisen tarkkuus on tärkeä asia, pitää soittajien kyetä kappaleiden vaatimuksiin. Humalassa ei esiinnytä.
"Kaljaa ei voi lavalla muutenkaan ottaa. Jos on hirveän hengästynyt, niin kalja ei auta mitään. Vesi taas raikastaa, antaa uudet keuhkot", Corpse toteaa.
Jari Puolakka muistuttaa, että alkoholi poistaa nestettä elimistöstä. Tämän takia oluen juominen keikan aikana onkin omiaan heikentämään suoritusta.
Tupakointiin Deathchainin sisällä suhtaudutaan kaksijakoisesti. Bobby Undertaker lopetti tupakoinnin joulun alla ja hänen mukaansa keuhkojen hapenottokyky ainakin tuntuu parantuneen.
"Minä en tuohon usko. Muutama tupakka ketjussa ennen keikkaa avaa keuhkot, laajentaa hapenottokykyä", Corpse sanoo ja saa kaverinsa nauramaan.
