"Olen maalauksissani aina käsitellyt valoa, se on perusjatkumo töissäni", sanoo taidemaalari Petri Yrjölä.
Yrjölän tummanpuhuvissa maalauksissa häilähtää hetken valo. Tähtien ja linnunradan valo yötaivaalla. Uljaitten puunrunkojen takaa loistaa vastavalo. Aution teollisuustilan valot hohtavat. Tieteisfilmimäinen kylmä valo tulee jäästä, johon hyönteinen on muumioitunut. Musta puu (2005) saa oksilleen valonsäteitä ja muuttuu kuin kaamokseen iloa ja lämpöä tuovaksi jouluvaloksi kotipihalla.
Yrjölän maalaukset Galleria Harmajassa Oulussa esillä olevassa näyttelyssä ovat katsojalle armeliaita. Niitä voi tulkita niin kuin ne itse näkee.
Maalaus on prosessi
Taiteilija sanoo töittensä lähtevän elämyksellisistä muistikuvista, yleensä luonnosta ja sen valoilmiöistä.
Aikaisemmin aiheena oli meri. Nyt esillä olevissa teoksissa on muistikuvia taivaalta ja metsistä. Interiöörikuvat ovat muistikuvia tyhjistä tehdashalleista Kokkolan opiskelun ajoilta. Sielläkin lenteli lintuja.
Mutta taiteilija ei halua, että työtä tulkitaan samoin kuin hän. Katsojan tulkinta kuuluu prosessiin. "Pyrin tekemään vain hyvän maalauksen", hän jatkaa.
Maalausten esittävyyden astekin vaihtelee. "Musta puu on muotokuva", Yrjölä kuitenkin sanoo näyttelyn maalauksesta, jossa itse näin jouluvalot. Sen rakenteita hän mietti pitkään. "Ajattele, yksi puu keskellä kangasta!"
Vahvat rakenteet
Petri Yrjölän maalauksissa onkin erinomaisen tarkka perusrakenne. Puiden pystysuora rytmitys kookkaan metsämaalauksen Kuuntelija (2004) etualalla suorastaan soi. Tarkat diagonaalit, kolmiot, neliöt ja kultaiset leikkaukset ovat jokaisessa työssä.
Yön (2005) ja Aamun (2005) tilan kuvauksissa on voimakas perspektiivi luomassa liikkeen vaikutelmaa.
"Rakenne on silmässä", Yrjölä sanoo määrätietoisesti. Maalausta pitkään työstävän ajatteluprosessin aikana rakennekin selkiytyy. Luonnoksia hän ei tee ollenkaan. Työn lukuisat kerrokset tulevat valmiina kankaalle. "Jos tulee epäonnistumisia, niin uuniin menee."
Vahvoista rakenteista huolimatta Yrjölä ei pidä konstruktiivisesta taiteesta, saati tee sitä itse. "Rakenne alistuu tunnelmalle", hän lisää.
Valon symboliikka
Maalausten tunnelma tulee vastakohtaisuuksien jännitteestä. Tummuus ja vaaleus, kovuus ja pehmeys, selkeys ja hämyisyys, varjot ja valot, pysähtyminen ja jatkuva muutos. Valo ja vaaleus ovat tarkoituksella horisontaalisia, rauhoittavia.
Yrjölä itse tiivistää valon ja tummuuden vastakohtaisuuden symboliikaksi rauhan ja tuhon.
Valomaalauksillaan Yrjölä liittyy taidehistorian pitkään perinteeseen. Valomaalareihin kuuluu moni vanhan taiteen mestari kuten itse Rembrandt ja muun muassa 1800-luvun alkupuolen romantiikan ajan maalarit.
Valo ja tunnelma kiinnostavat jälleen nykytaiteen moninaisuuden keskellä. Yrjölän uusimmissa maalauksissa Yö ja Aamu on kosolti koneromantiikkaa.
Työhön pohjoiseen
Petri Yrjölä (s. 1972, Oulunsalo) kouluttautui taidemaalariksi nuorille taiteilijoille tyypillistä moniportaista reittiä. Limingan taidekoulu, Kokkolan yhteispohjoismainen taidekoulu ja sitten Kuvataideakatemia Helsingissä. Ouluun hän palasi valmistuttuaan.
Neljä vuotta Yrjölällä oli työhuone Toppilan vanhassa myllyssä. Nyt viime vuoden lopulla mylly vaihtui työhuoneeseen ja asumiseen Iissä. Moni muukin taiteilija on hiljattain muuttanut Iin luonnon rauhaan.
Petri Yrjölän taidenäyttely on avoinna Galleria Harmajassa Oulussa ke-su 29.5. saakka. Kesällä 2005 Yrjölän maaluksia on esillä Mäntän kuvataideviikoilla 12.6.-14.8.