Tuttu joulurallatus kehottaa tonttu-ukkoja hyppimään nyt, sillä onhan riemun raikkahin aika. Muuten elämä onkin paitsi lyhyt, myös synkkä ja ikävä.
Laulu on nerokas pisto suomalaiseen mentaliteettiin: täällä elämä on raskasta työtä ja siinä harvemmin on onni myötä. Sen tietää vain yksin suomalainen, jolle myös jouluun valmistautuminen on totista puurtamista.
Mediuutisissa joulukuun alkupuolella julkaistun uutisen mukaan on tutkitusti todistettu, että joulukuu on suomalaisille stressaavin kuukausi. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka yhteiskunnan ja suomalaisten ajatukset kääntyvät lomanviettoon, keho kokee enemmän stressiä kuin arkisen aherruksen aikaan. Joulukuussa kehon kokema palautuminen vähenee 17 prosenttia edelliseen kuukauteen verrattuna.
Aineisto osoittaa, että joulukuussa koettu stressi syntyy erityisesti päiväajan kuormituksesta. Joulua kohti stressin määrä kasvaa. Kuormittavin päivä on joulun aatonaatto. Hommat puskevat päälle eikä valmista tunnu syntyvän. Hermot kiristyvät monessa perheessä.
Jutussa haastatellun asiantuntijan mukaan syy on todennäköisesti se, että jouluun ladataan usein valtavasti odotuksia ja toiveita, jolloin juhla saattaa helposti muuttua suorittamiseksi ja joulupöydästä toiseen juoksemiseksi.
Tutkimuksen mukaan joulustressi korostuu erityisesti yli 30-vuotiailla naisilla. Miehet ja nuoremmat naiset palautuvat joulukuussa selvästi heitä paremmin.
Arkikokemuksella on helppo uskoa, että tutkimus pitää paikkansa. Myös haastatellun näkemykseen on helppo yhtyä. Suomalaiselle kun ei joulu helposti tule. Tehtävälista on loputon ja uuvuttava, varsinkin elämänsä ruuhkavuosia elävälle kolmikymppiselle naiselle.
Normaalin, jo sinänsä raskaan arjen päälle on jaksettava värkätä joulukortit, käytävä kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa, kirjoitettava joulupukille, ideoitava lapsen joulukalenteriin pikkuyllärit, siivottava talo kaappeja myöten, hoidettava lahjat, paketoitava ne kauniisti, leivottava silmät ristissä yötä myöten, paistettava laatikot ja väännettävä perinteisen jouluherkut itse, käytävä haudoilla ja tavattava sukulaisia tasapuolisesti. Oltava hehkeä ja ihana, järjestettävä täydellinen joulu vailla säröjä.
Asiassa ei ole mitään pahaa, jos kaiken tuon ehtii ja ennen kaikkea haluaa tehdä. Mutta jos aika ja rahkeet eivät riitä taipumaan siihen jouluformaattiin, joka lie koodattu geeneihimme, voisi itseään armahtaa. Joulu kyllä tulee vähemmälläkin riehumisella.
Joulu on hyvä esimerkki, mutta ei suinkaan ainoa laatuaan siinä, että me suomalaiset suoritamme aina. Täydellisyyteen pyrkiminen näkyy väsymisenä ja terapeuttien työmäärän kasvuna. Velvollisuudentuntomme on vähintäänkin hyvin kehittynyt, itsesyyttelyn taito samoin.
Täydellisyyttä ei kuitenkaan saa koskaan kiinni. Aina voi tehdä jotakin paremmin ja tehokkaammin, itsensä voi uuvuttaa vieläkin pahemmin. Riman laskeminen tuskin muuttaa elämää huonommaksi.
Päinvastoin, sen hyväksyminen, että ei ole täydellinen eikä tule sitä koskaan olemaankaan, on helpottavaa. Omaa elämää ja itseä kannattaa joskus tarkastella hyväksyvin ja lempein silmin. Etsiä vikojen ja puutteiden sijaan niitä asioita, jotka ovat hyvin. Olla onnellinen siitä, mitä on, eikä surra sitä, mitä ei ole. Ihan toivottomia me emme kuitenkaan ole. Mediuutisten jutun mukaan välipäivinä viimein rentoudutaan niin, että kehokin saa palautua kokemastaan stressistä. Uuteen vuoteen mennessä palautuminen on lisääntynyt selvästi joulunalusaikaa paremmalle tasolle.
Olemme valmiit lunastamaan ne lupaukset, joita tulemme uutena vuotena tekemään. Siivoan useammin, urheilen enemmän, pidän yhteyttä ystäviini ja olen kaikin puolin tehokkaampi ja parempi ihminen.