Öljyn ja metallien hinnat ovat nyt pohjalla, mutta talouskriisin hellitettyä ne voivat ampaista nousuun. Etenkin kehitysmaiden asukkaiden vuoksi on syytä toivoa, ettei sama koske myös ruoan hintaa.
Onnelliset päivät ovat palanneet. Näin ovat viime viikkojen aikana ajatelleet polttoainetta ostavat autoilijat ympäri maailman. Meillä viime viikonlopun uutisia oli se, että bensiinin hinta putosi manner-Suomessa jo alle euron. Samanlaisia hintoja nähtiin täällä edellisen kerran keväällä 2005.
Ammattiliikenteelle jyrkkä hinnanlasku on tuonut melkoisen helpotuksen. Lentoliikenteen kriisi olisi nykyistäkin syvempi, jos toimiala kärsisi syvän taantuman ohella kalliista polttoaineista. Nyt ne uhkatekijät sulkevat toisensa pois, sillä talouskriisi paitsi vähentää lentoliikennettä myös pudottaa polttoainekustannuksia.
Hintojen lasku on talouskriisin iskettyä osunut myös moniin muihin raaka-aineisiin kuten metalleihin. Esimerkiksi kuparin hinta on viime heinäkuusta pudonnut lähes 70 prosenttia ja nikkelin hinta syöksynyt viime maaliskuusta 74 prosenttia. Tätäkin rajua muutosta selittää maailmantalouden alamäki. Tosin varaakin hintojen putoamiseen oli. Raaka-aineiden huippuhintoihin oli ehtiä latautua samanlainen kupla kuin monien maiden asunto- ja osakemarkkinoihin.
Vaikka autonsa tankkaajien verenpaine ei jakelumittarin ääressä enää nouse yhtä äkäisiin lukemiin kuin viime kesänä, ei öljyn eikä muidenkaan raaka-aineiden hintojen lasku ole yksiselitteisen myönteinen asia. Ensinnäkin nykyiset lukemat kielivät talouden häiriötilasta, joka rokottaa raaka-aineita tuottavia maita, mutta muitakin. Venäjän talouden lähes raiteiltaan suistanut kehitys on jo alkanut näkyä meilläkin kaupankäynnissä ja matkailussa.
Toiseksi kyse on hintakuopasta, joka kestää jonkin aikaa mutta ei ikuisesti. Suomessakaan autoilijoiden ei siis kannata tuudittautua ajatukseen pitkään kestävästä hintahuumasta. Kun talouskriisi on maailmalla ohi, öljyn kysyntä kasvaa nopeasti ja vähintään yhtä nopeasti lähtevät nousuun polttoaineiden hinnat.
Hintojen nousu saattaa olla jopa jyrkkä. Näin voi käydä, koska öljyn hinnan laskun ja finanssikriisin yhteisvaikutuksena alan investointeja on lyöty jäihin ympäri maailman. Kun nousu alkaa, edessä näkyy öljypula. Se milloin jyrkkä nousu alkaa, on arvailujen varassa. Ei todennäköisesti tänä vuonna, mutta mahdollisesti jo ensi vuoden lopulla.
Liukkaasti ovat loppuvuoden aikana vajonneet myös elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat. Öljyn hinnan pudotus on vetänyt lannoitteiden hinnat laskuun, mikä on jo heijastunut ruoan hintoihin. Suurin tekijä ovat kuitenkin satonäkymät. Maailman viime vuoden viljasato oli ennätyksellisen suuri. Tärkeimpien viljatuotteiden hinnat ovat nyt puolittuneet.
Etenkin maailman köyhimpien ihmisten kannalta pitää toivoa, että hintojen lasku olisi pitkäaikaisempi. Mitään varmuutta tästä ei valitettavasti ole. Tämän vuoden sadosta ei ole mitään tietoa, ja kun öljyn hinnan lasku kääntyy taas nousuksi, se alkaa näkyä maataloustuotannon kustannuksissa.
Samaan aikaan viljojen kysyntää lisää niiden kasvava käyttö biopolttoaineisiin. Pahimmassa tapauksessa elintarvikkeiden hinnat kääntyvät uudestaan nousuun ennen kuin maailmanmarkkinahintojen lasku on ehtinyt lainkaan näkyä kehitysmaiden asukkaiden maksamissa hinnoissa.