Raaheen pitkään haaveiltu ja hartaudella puuhattu hiekkatekonurmikenttä saatiin jalkapalloilijoiden käyttöön toukokuussa. Kentän puolesta puhuneita ja touhunneita henkilöitä taitaa nyt naurattaa, ja oikein leveästi.
He kun kenttähanketta ajaessaan muistivat aktiivisesti muistuttaa, että toteutuessaan tekonurmi tulee parantamaan raahelaisten jalkapalloilijoiden harjoittelumahdollisuuksia ja ruokkimaan sitä kautta joukkueiden mahdollisuuksia menestyä.
No, kenttä tosiaan valmistui toukokuussa. Vain neljä kuukautta myöhemmin, syyskuussa, raahelainen AS Moon pääsi juhlimaan nousuaan miesten kolmosdivisioonaan. Samalla kävi niin, että vuonna 2000 perustettu seura nousi ennen kaikkea omaksi yllätyksekseen sarjatasolla mitattuna kaupungin ykkösjoukkueeksi.
Pattijoen Tempauksen miehille kävi nimittäin täysin päinvastoin, kun joukkue tippui viitosdivisioonaan. FC Raahella taas ei enää miesten edustusjoukkuetta olekaan.
AS Moon on tarina sinänsä. Entisten pelimiesten puulaakiporukan pohjalta syntynyt seura on noussut Raahen ykkösjoukkueeksi ilman ensimmäistäkään haavetta asiasta. Seurajohdossa on viime päivinä jouduttukin pohtimaan vakavissaan sitä, tullaanko pelaamalla ansaittua kolmosen sarjapaikkaa edes ottamaan vastaan.
Koko kymmenvuotisen historiansa ajan AS Moon on touhunnut joukkueurheilua hymyssä suin ja hurtilla huumorilla. Kolmosdivisioona on kuitenkin sarjataso, jota korkeammalla raahelainen edustusjalkapalloilu ei ole ainakaan nykyisen sarjasysteemin aikana koskaan esiintynyt. Se asettaa nousijajoukkueelle tiettyjä haasteita ja paineita. Seurajohdon mietteitä on kiusannut ajatus siitä, että touhu voi karata jo liian vakavaksi.
Lyhyehkön harkinta-ajan jälkeen AS Moon on tulossa siihen tulokseen, että sarjapaikka otetaan vastaan. Se on aplodien arvoinen ratkaisu, ennen kaikkea paikallisen jalkapalloilun kannalta. Vastaamalla kolmosdivisioonan haasteeseen seura toteuttaa alkuperäistä ajatustaan, jonka mukaan mitään ei vierasteta, ei edes menestystä.
Hienoa on sekin, että AS Moon on halukas eheyttämään raahelaista jalkapalloperhettä toiveellaan tehdä ensi kaudella yhteistyötä naapuriseura Pattijoen Tempauksen kanssa. Yhteistyön muoto on vielä kysymysmerkki, mutta perimmäisenä ajatuksena on yhdistää voimavarat niin, että paikkakunnan parhaat pelaajat pelaavat kaudella 2011 kolmosdivisioonaa samassa peliasussa.
Vuosien saatossa monella suulla on todettu Raahen olevan kaupunki, jossa edustusjalkapalloilun tulisi olla vähintään kakkosdivisioonan tasolla. FC Raahen toimesta sinne pyrittiin 2000-luvullakin tavoitteellisesti ja tosissaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.
AS Moon on puolestaan saavuttanut nykyisen sarjatasonsa pelailemalla, jopa höntsäilemällä hyvällä meiningillä ja turhia irvistelemättä. Ehkä juuri se onkin oikea raahelainen tapa tehdä tulosta ja menestyä. Sitä kannattaa ainakin kokeilla.
Mutta entä se hiekkatekonurmi ja sen merkitys? Oliko kauan kaivatulla kentällä oikeasti heti vaikutusta sarjanousuun Raahessa? AS Moonin johdon mukaan oli, ja vielä ihan aikuisten oikeasti.
Aikaan ennen tekonurmikenttää Raahessa harjoiteltiin ja pelattiin hiekkakentällä aina siihen saakka, kunnes luonnonnurmi pystyi ottamaan jalkapalloilijat vastaan. Tämä tarkoitti, että Raahessa palloiltiin kovalla alustalla, jolta loikattiin vieraspeleihin kimmoisalle tekonurmelle. Tästä taas seurasi, että toukokuu oli raahelaisjoukkueissa, myös AS Moonissa, perinteisesti jalkavaivojen ruuhka-aikaa.
Oman tekonurmikentän ansiosta toukokuussa 2010 tilanne olikin yhtäkkiä toinen. Jalat eivät huutaneet hoosiannaa, vaan pelaajat pysyivät pelikuntoisina.