Valtionhallinnon korkeatkin virkamiehet tulevat ja menevät yleensä niin, ettei vaihdoksiin liity erityistä mielenkiintoa. Tavallista paljon kiinnostavampi tapaus on kuitenkin tässä kuussa tapahtuva valtiovarainministeriön korkeimman virkamiehen, valtiosihteerin, vaihdos.
Eläkkeelle jää nivalalaislähtöinen Raimo Sailas, jonka kasvot tulivat kansalaisille tutuksi 1990-luvun laman aikana. Kun leikkauslistan laatiminen oli poliitikoille liian vaikeaa, asialle pantiin Sailas. Siitä lähtien häneen on liittynyt mielikuva tiukan taloudenpidon miehestä, joka ilmaisee näkemyksensä kiertelemättä.
Sailas on taustaltaan sosiaalidemokraatti. Etenkin työuransa jälkipuoliskolla hän on kuitenkin täräytellyt näkemyksiään esimerkiksi valtiontalouden säästöjen tarpeesta tavalla, jota SDP:ssä on usein aiheuttanut nielemisvaikeuksia.
Suorapuheisen Sailaksen tilalle nousee nyt Martti Hetemäki, joka on tyyliltään perinteisempi virkamies.
Hetemäen kokemusta ja ammatillista pätevyyttä on vaikea kiistää. Eurokriisin aikana hän on julkisuudessa pysynyt lojaalina valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle. Siksi sitoutumattoman Hetemäen nosto korkeaan virkaan tuskin oli SDP:n puheenjohtajalle hankala asia.
Hetemäen valinta palauttaa terveisiin uomiin myös hallituksen nimityslinjaa, jossa poliittiselta haiskahtavat virkanimitykset ehtivät jo nostaa päätään. Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Minna Sirnö tuskin olisi tullut valituksi suunnitelmataloudelta kuulostavan Taiteen edistämiskeskuksen johtoon, ellei nimittäjänä olisi ollut saman puolueen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki.