Enontekiö
Hetan 34. musiikkipäiviä vietettiin tänä vuonna pääsiäisen pyhiin keskittynein konsertein. Viimeksi laajempi viikon mittainen festivaali järjestettiin toissa keväänä.
Tulevaisuudessa pitäydymme todennäköisesti lyhyeen tapahtumaan, arvelee Hetan musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Vesa-Matti Tastula ja mittelee mielessään käytettävissä olevia resursseja.
Viime vuosien levottomuudet maailmalla ovat vaikuttaneet suomalaistenkin festivaalien järjestelyihin. Tastulan mukaan myös Hetan musiikkipäivät ovat kokeneet sponsorirahoituksen vähentymisen. Merkittävin taloudellinen tuki saatiin nyt opetusministeriöltä, kirkkohallitukselta ja Lapin taidetoimikunnalta.
Menneiden vuosien laajamittaiseen ohjelmaan ja mittaviin matkakonsertteihin ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Yksi matkakonsertti oli nytkin, Kautokeinossa Juhlsin hopeapajalla esiintyi lauantaina Bellosio-kvartetti, muistuttaa Tastula.
Suomalaisena saamelaisalueella
Bellosio-kvartetin lisäksi Hetassa esiintyivät Kadri Joametsin johtama Seita-kuoro, huilisti Lili Flinkin, sellisti Päivyt Kurki-Awadin ja pianisti Vesa-Matti Tastulan muodostama trio sekä Helena ja Anni-Marja Valkeapää ja Giellavealggut-yhtye.
Vesa-Matti Tastula asettui Enontekiölle runsaat kymmenen vuotta sitten. Hän on ollut keskeinen vaikuttaja alueen musiikkielämässä. Musiikinopetuksen ja kanttorin tehtävien ohella. Tastula sovittaa ja säestää saamenkielellä laulavan Giellavealggut-yhtyeen musiikin.
Vaikka Tastultalta ei saamenkieli sujukaan, ei hän ole kokenut hankaluuksia toimiessaan suomalaisena saamelaisalueella. Vastaanotto on ollut hyvä ja tehty työ on koettu tärkeäksi.
Kovassa pyörityksessä pääsiäisenä ollut Tastula vaikuttaa hiukan väsyneeltä, mutta jaksaa painottaa musiikkipäivien tapaisen tapahtuman arvoa.
On tärkeää, että etäällä maalikylistä järjestetään korkeatasoisia musiikkitapahtumia. Länsi-Lapille ja erityisesti Enontekiölle Hetan musiikkipäivillä on suuri imagomerkitys.
Monet tulevat Hettaan ensisijaisesti musiikin takia ja siinä sivussa nauttivat myös muista kevättalven antimista, viittaa Tastula Tunturi-Lapin luontokeskuksen auditorion kahteen otteeseen täyttäneeseen yleisöön.
Yleisö on uskollinen, mutta senkin on uusiuduttava. Jospa uuden kulttuuriministerin saisi houkuteltua tulevan kevään lumille. Pulkkamäkikin järjestynee.
Ailun
muistolle
Nils-Aslak Valkeapää kuoli 58-vuotiaana syksyllä 2001. Pääsiäislauantai-illan konsertti Tunturi-Lapin luontokeskuksessa piirsi kuulijoiden eteen Ailun muiston, luonnon ja kielen liiton. Anni-Marja ja Helena Valkeapään, Pentti Raittimon ja Vesa-Matti Tastulan muodostama Giellavealggut-yhtye esitteli hettalaista kvartettilaulua muutamalla Ailun sävellyksellä. Taiteilijan saattotilaisuudessakin esitetty Juo eahkesroaddi lea roaddame taas edusti Ailun runouden yhdistämistä kansanmusiikkiin.
Pääosan konsertista otti Seppo Paroni Paakkunaisen säveltämä Ádjajohka silbacuojan -sarja, jonka tulkitsivat festivaalijohtajan säestämänä Helena ja Anni-Marja Valkeapää. Paakkunaisen sävellykset ja sovitukset ratkaisivat Ailun tekstien tulkinnan hyvin konreettisella tasolla. Musiikilla maalattiin niitä luonnonilmiötä, joista teksti monivivahteisesti kertoi. Tällä keinoin Paakkunainen rakensi draamallisuutta paikoin hyvin impressionistisiin teksteihin.
Saamen kieli, tässä tapauksessa pohjoissaame, toimi itsessään kuin musiikki. Lupaa kysymättä se tulee ja ottaa. Kieli oli kuin Ailu itse, joka eläessäänkin todisti toisesta todellisuudesta ja suuresta sydämestä.
Anni-Marja Valkeapään vahva, mutta heleäänkin taipuva sopraano ja Helena Valkeapään hauraampi altto sointuivat keskenään. Äänet pitäytyivät pienissä vivahteissa, uskollisena tekstin vähäeleiselle liikkeelle. Valkeapään naisilla on potentiaalia rohkeampaan ja solistisempaankin ilmaisuun. Mutta nyt oli vielä Ailun aika.