Suomalaiset ovat tunteneet kautta aikojen herravihaa. Ei se siitä miksikään muutu. Herrat ovat aina ottaneet omansa. Laki tuntuu aina olevan vahvemman tai ainakin rikkaamman puolella.
Otetaanpa esimerkiksi tuo Pikisaareen tuleva uusi omakotitalo. Ymmärrän hyvin, että lähitienoon asukkaat ovat ärsyyntyneet ja yllättyneet. Kun paperilla lukee 230, niin se on aivan eri asia kuin 433.
Miettikääpä numeroita autokorjaamon laskussa. Kyllä 433 euron lasku paikatusta pakoputkesta panee maksajan äänenvaimentimen ja katalysaattorin paljon kovempaan ulinaan kuin 230 euron.
Kyse on ihan eri asioista, eikö totta.
Pikisaaressa 230 on kuitenkin sama asia kuin 433. Suure on muuttunut esimerkissä euroista neliömetreiksi.
Miten tuo on oikein mahdollista?
Kun on tietoa ja taitoa, niin kaikki toimii ihan laillisesti. Pikisaaren kaava on vanhan rakennuslain mukainen asemakaava ainakin Pikikadun osalta. Neliöihin on merkitty ainoastaan asumiseen tarkoitetut neliöt.
Kellari ei ole asumista varten, vaikka siellä olisi yli sadan neliön saunaosasto uima-altaineen ja takkoineen päivineen, kunhan varsinaisesta asuinkerroksesta löytyy suihku ja kuin palan painikkeeksi poreallas.
Kyllä suihku ja poreallas ovat riittävät perushygienian ylläpitoon. Tällöin kellarin saunaosasto voidaan tulkita toissijaiseksi tilaksi, jolla ei ole asumisen kannalta mitään käytännön merkitystä. Ei sitä tarvitse ottaa laskuihin mukaan. Kuten hienosti sanotaan, kyse ei ole pääkäyttötarkoituksen mukaisista tiloista.
Pääkäyttötarkoituksen mukaiset tilat? Siis asumiseen tarkoitetut tilat. Vaikka mahtavassa saunaosastossa olisi köyhänkin kiva röyhistellä, niin se ei ole asumista.
Entäpä ullakko? Mitä tilaa se on, jos huonekorkeus jää alle 160 sentin? Tai parvi?
Eivät ne tietenkään ole mitään kunnon tilaa paitsi takavuosina Tampereen asuntomessuilla, jossa vanhat teollisuuskiinteistöt muuttuivat moderneiksi kaupunkilaisasunnoiksi. Siellä parvien poikki kulkeneet teräspalkit olivat kallista luksusta. Kansa löi luksukseen päänsä.
Tavallisille ihmisille tehdyissä taloissa erikoisneliöt maksavat, mutta Pikisaaressa ne eivät ole yhtään mitään. Niitä ei lasketa. Niinpä ne voidaan arvioida alempiarvoiseksi tilaksi.
Entä sitten, vaikka katon harja nousee ja jatkuu? Saattaahan se vähän naapuria varjostaa. On päivän selvää, etteivät autokatoksen tai -tallin neliöt ole mitään kaavassa tarkoitettuja neliöitä, eivät ainakaan vanhan rakennuslain mukaisessa asemakaavassa.
Arvattavasti uusi vuoden 2000 maankäyttö- ja rakennuslaki on edelleen yhtä tulkinnanvarainen kuin vanha rakennuslaki.
Olen kaikesta huolimatta aivan varma, ettei Pikisaaren asemakaavatulkintoihin liity mitään salaperäistä saati rikollista. Asemakaavaa ja lakia on osattu lukea rakennusluvan hakijalle edullisesti. Siihen on jokaisella oikeus, jos on tontti.
Minäkin olisin tyytyväinen ratkaisuun ja saattaisin vetäistä sikarin näppäryyteni kunniaksi, jos vielä polttaisin.
Ei muuta kuin kaivamaan kellareita Kiinaan asti. Erityisesti rinnetonteilla asemakaavojen ja rakennusvalvonnan ristiriita pitää hyödyntää. Puoliksikaan maan alle tukittava tila ei ole mitään.
Luvanhakijalla on lailliset oikeutensa. Niitä on kunnioitettava. Sillä ei ole niin suurta merkitystä, kunnioittavatko naapurit ja tavalliset oululaiset sydämessään menettelyä vai eivät.
kari.sankala@kaleva.fi