Elinkeinoelämän valtuuskunta on perustamisestaan eli vuodesta 1974 ollut milloin missäkin eturintamassa. Järjestöjen järjestöksi kutsuttu Eva kamppaili ensin vahvaa vasemmistoaaltoa vastaan, sitten konsensus-politiikan puolesta, ja sitä seurasi kampanja EU-jäsenyyden puolesta. Kun unionijäsenyys oli turvattu, Evalta näyttivät loppuvan missiot. Evaa alettiin riisua, ja jäljelle jäänyt liitettiin elinkeinoelämän tutkimuslaitokseen Etlaan.
Epäilyt Evan pikaisista hautajaisista taitavat olla ennenaikaisia. Se näyttää nyt ottaneen itselleen uuden ja ison Tehtävän. Tällä viikolla julkisuuteen putkahti valtuuskunnan siipien suojissa tehty raportti Mikä se Nato oikein on? Raportti latoo vajaat 50 sivua perusteluja, miksi Suomen tulisi liittyä puolustusliitto Natoon. Päinvastaisia perusteluja on vähemmän, jos ainuttakaan.
Suomessa parhaillaan käytävän turvallisuuspoliittisen keskustelun ydin on kysymys Nato-jäsenyydestä. Keskustelu osallistumisesta EU-puolustukseen on sitä peittävä viikunanlehti. Useimmat poliitikot puhuvat tästä vielä salakielellä. Avainhenkilöistä häränsilmään on tökännyt vain puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala.
Evan kansainvälisen politiikan seurantaryhmän alulle panema raportti on kahden nuoren tutkijan, Karoliina Honkasen ja Janne Kuuselan, käsialaa. He esittävät siinä 24 tyhmää kysymystä ja yhtä monta viisasta vastausta. Raportti alkaa sivutöikseen Evan toimitusjohtajana toimivan Etlan toimitusjohtajan Pentti Vartian esipuheella.
Vartian mukaan Suomella on kolme vaihtoehtoa. Suomi voi jatkaa sotilaallisesti liittoutumattomana, valita liittoutumisen EU:n puitteissa tai sitten mennä EU:n puolustusytimeen ja liittyä samalla Natoon. "Suomen kannalta varteenotettava vaihtoehto on yhdistää Nato-jäsenyys osallistumiseen EU:n puolustusyhteistyöhön", Vartia kirjoittaa. Hän luettelee kolme syytä tehdä näin eikä yhtäkään syytä olla tekemättä näin.
Selvää tekstiä, mutta ei enää yllättävää. Keskustelu velloo nyky-Suomessa vapaasti. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, mikä raportissa jää sanomatta: Eva on ensimmäinen merkittävä suomalainen järjestö, joka liputtaa selkeästi Nato-jäsenyyden puolesta. Samansuuntaista työtä on jo pidempään tehnyt Atlantti-seura, mutta se on jäänyt vähemmän tunnetuksi.
Talouselämän nokkamiehet ovat ennenkin olleet muurinmurtajia. He ovat useampia kertoja auranneet tietä Suomen integroimiselle ensin lännen taloudellisiin ja sittemmin myös poliittisiin järjestelmiin. Poliitikot ja puolueet ovat hiihtäneet perässä.
Elinkeinoelämän taustavoimat ovat pelanneet ahkerasti myös sisäpolitiikan kulisseissa. TT:n edeltäjä STK ja sen propagandatyökalu Taloudellinen tiedotustoimisto ajoivat idänkauppapoliittisista syistä Ahti Karjalaisen valintaa presidentti Urho Kekkosen seuraajaksi 1980-luvun alussa. 1987 liike-elämän kerma suhmuroi porvarihallitusta ja Paavo Väyrystä sen johtoon. Sekin operaatio epäonnistui surkeasti. Sen sijaan kampanja EU-jäsenyyden puolesta oli menestys.
Eva on ollut aina herraseura. Ensimmäinen toimitusjohtaja oli Max Jakobson, toinen Kauko Sipponen ja kolmas Jaakko Iloniemi. Nyt keulakuva on Vartia, mutta varsinainen jyrä on johtaja Risto E.J. Penttilä. Evan valtuuskunnan jäsenluettelo vilisee tasavallan isokenkäisiä: Georg Ehrnrooth, Matti Honkala, Esa Härmälä, Asmo Kalpala, Heikki Pentti, Antti Tanskanen, Vesa Vainio, Björn Wahlroos, Matti Alahuhta, Juha Rantanen...
Valtuuskunta oli takavuosina irvailun kohde, ja sen kyljessä loisti neuvostovastaisuuden epäilyttävä leima. Johtihan järjestöä juutalainen Jakobson, jonka pääsyn YK:n pääsihteeriksi Neuvostoliitto oli torpedoinut. Evan perustajiin kuulunut STK:n toimitusjohtaja Stig H. Hästö yritti tämän takia jopa lopettaa järjestön. Muitakin arvostelijoita oli. Helsingin Sanomien päätoimittaja Simo-Pekka Nortamo kirjoitti yli 20 vuotta sitten laajan artikkelin, jonka otsikko kertoi kaiken: Paperitiikeri nimeltä Eva.
Jyrkimmät intohimot ovat sittemmin tasaantuneet, ja valtuuskunnan yhteiskunnallinen pohja on laajentunut. Evasta on kehittynyt Suomen ehkäpä merkittävin niin sanottu think-tank. Sen visioilla on ollut kumma taipumus toteutua. Valtuuskunta tuottaa laajaa julkisuutta saavia ja sisällökkäitä selvityksiä ja järjestää seminaareja, joihin on kova tunku. Seminaareista on joskus käytetty pilkkanimeä elinkeinoelämän Sirola-opisto.
Evan myöhempien aikojen aivoriihitoiminta on nostanut järjestön painoarvoa. Tulevaisuuden luotaajia ei Suomessa ole toden totta liikaa. Valtiojohto edustaa virallista linjaa, ja etujärjestöt ajavat omia etujaan. Evaa ei voi luonnehtia puhtaaksi etujärjestöksi, mutta selkeä ideologia sillä kyllä on aina ollut. Eva on ollut seminaareineen elinkeinoelämän suhderakentajana yhtä taitava kuin puolustusvoimat, joka rakentaa verkkojaan maanpuolustuskurssien avulla.
Järjestöjen järjestöllä ei ole kirjaimellisesti valtaa, mutta kylläkin vaikutusvaltaa. Se on aina pyrkinyt toimimaan yhteiskunnan johtotasolla ja vaikuttamaan keskeisiin päättäjiin. Evaan on koko ajan liittynyt ripaus salaseuramaisuutta. Se on edelleen rekisteröimätön yhdistys, jonka budjetti ja säännöt ovat salaisia. Salaisuuksien aika päättynee ensi vuoden alussa, jolloin yhdistys on määrä rekisteröidä.
Evan alkuvuosien ristiriitaisuus ja salakähmäisyys näkyy myös Jakobsonin tuoreessa teoksessa Tilinpäätös. 1985 järjestön johdosta eläkkeelle jäänyt Jakobson kertoo valtuuskunnan asioista muuhun sisältöön verrattuna silmiinpistävän vähän. Tällä viikolla Evasta ei kerrottu, keitä kuuluu valtuuskunnan kansainvälisen politiikan seurantaryhmään.