Oulu Värtön rantaa paahtaa aurinko, ja Oulujoki liplattaa tavallista rauhaisammin. "Hyvä nurmikenttä, louhikossa on hankalaa onkia", kiittelee Seppo Vähäsarja.
Hän kasaa tottuneesti ongintavälinearsenaaliaan, vaikka vasen etusormi on paketissa. Kesäloma alkoi maanantaina, ja jo tiistaina Vähäsarja ennätti lyömään kirveen käteensä.
"Saa nähdä, mitenkähän tuon kalaonnen kanssa käy", hän huolehtii.
Tämän jutun ilmestyessä Vähäsarja on nimittäin jo häipynyt Lappeenrantaan, missä otellaan kilpaonginnan suomenmestaruuksista ensi viikonloppuna.
Ennen kisoja on tietysti harjoiteltava ja tutustuttava kilpailupaikkaan.
Kilpailualueella ei saa enää harjoitella kisoja edeltävänä päivänä, mutta torstaina Vähäsarja aikoo olla täydessä iskussa treenaamassa. Ylikuntoon ei kuulemma voi tulla, sillä jotain parannettavaa riittää aina.
Saimaan kanava on sitä paitsi vaikea onkipaikka. Voittosaalis voi olla vain 300-500 -grammainen.
Helteessäkin Vähäsarja pukkaa tyytyväisenä Oulujoen rantaan lavettikärryä, jossa on kymmenien kilojen painosta erilaisia kilpaongintavarusteita. On suksipussia vavoille, sumppua, kylmälaukkua ja arkkua - vähemmälläkin ehkä pärjäisi, mutta kilpaillessa on mukana oltava myös hätävaraa. Esimerkiksi vapoja on hyvä varata kymmenkunta.
Hintava harrastus
Vähäsarjan kesät kuluvat rannoilla kököttäessä, sillä ongintakisoja riittää melkein joka viikonlopulle ja arki-illoillekin. Hän on harrastanut kilpaongintaa parikymmentä vuotta. Loppua ei näy, ja vauhti vain kiihtyy.
Seuraavaksi Vähäsarja tahtoisi maajoukkueeseen, onkimaan kansainvälisille vesille.
"Voitan harvoin mutta riittävästi", mies luonnehtii kykyjään.
SM-kilpailuihin odotetaan vähintään sataa osallistujaa. Aktiivisia harrastajia Suomessa on vain kolmisensataa. Kilpaonginnan pariin kaivattaisiin varsinkin nuoria, sillä ukkoutuminen uhkaa harrastajakenttää.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei järin korkealle sijoitu. Syy piilee ainakin siinä, ettei sää salli onkimista kuin kesäkuukausina.
Kilpailuissa ratkaisee kalan yhteispaino. Arvokilpailuissa on kaksi osakilpailua, jotka on jaettu sektoreittain. Sektorin sisällä kisataan siitä, kuka saa eniten kalaa: eniten pyydystänyt saa pisteen, seuraava kaksi pistettä ja niin edelleen.
"Kahdella pisteellä on jo vahvoilla", Vähäsarja vakuuttaa.
Osakilpailu kestää osapuilleen kaksi ja puoli tuntia. Takamus ei ehdi puutua, sillä koko ajan olisi hyvä hommata jotain kalojen houkuttamiseksi paikalle.
Ihan ilmainen harrastus kilpaonginta ei kuitenkaan ole. Hiilikuitu maksaa 170 euroa metriltä, ja teleskooppivapa on pisimmillään 14,5-metrinen.
Vähäsarja väittää varusteitaan karvalakkihintaisiksi, mutta ei uskalla julkistaa koko hoidon kustannuksia.
Oma mäski-cocktail
Kilpaonginta poikkeaa perinteisestä kesäonginnasta siinä, että kilpaonkeen kalaa saa houkutella mäskillä. Mäskissä on jauhettua tummaa ja vaaleaa leipää, ja se maustetaan eri tavoin eri kaloille.
Vähäsarja ostaa mäskin ainesosat liikkeestä ja sekoittaa cocktailin itse. "Se on sitten tietysti parasta."
Tämänkertainen pöntöllinen punaruskeaa mäskiä on suunniteltu houkuttamaan pieniä särkiä välivedestä, ei pohjasta eikä pinnasta. Särjensinttejä Vähäsarja lähtee hakemaan myös Saimaan kanavasta.
"Pientä kalaa saa ongittua enemmän, koska niitä isoja tulee harvemmin. Tämä on taktiikkalaji: pitää miettiä, mihin satsaa."
Koukku on pienen pieni, tulitikun pää on sen rinnalla jättimäinen. Vähäsarja käyttää syöttinä surviaissääsken toukkia, kärpäsentoukkia ja kastematoja.
Purkeissa käy kiivas kuhina, kun kaikenkirjavat öttiäiset kieriskelevät päällekkäin.
"Se vaatii sisua, kun tämmöinen purkki kaatuu autoon. Näitä kavereita on sitten joka paikassa kesät talvet", Vähäsarja nauraa melkein hellästi.
Kymmenkunta mäskipalleroa molskahtaa Oulujokeen, eikä aikaakaan, kun ensimmäinen pikkukala tarraa kiinni. "Tämmöisiä ne siellä Saimaan kanavassa juuri ovat", Vähäsarja toteaa tyytyväisenä.
Kala irtoaa näppärästi koukusta ja pääsee takaisin rantaveteen. "Me olemme herrasmiehiä. Käytämme pientä koukkua, etteivät kalat edes vahingoitu."
Kisoissa pyydetyt kalat säilyvät hengissä veden alla sumpussa. Kisan päätteeksi ne punnitaan ja vapautetaan.
Kalaonnea ei tietenkään saa toivottaa, mutta ainakin nyt mäski ja madot näyttävät tehoavan. Pikkukalaa tulee tauotta. "Miksikäs muuten minä tätä harrastaisin?"