Se oli loistava keikka, siellä oli 750 katsojaa ja sali oli ihan täynnä. Aivan fantastinen yleisö, oikein hämmennyttiin kun se oli niin upeesti mukana", kehuu Ismo "Saja" Sajakorpi, 62, Kivikasvojen edellisen illan esiintymistä musiikkiviikoilla Oulaisten urheilutalolla.
Viime vuosi oli menestyskvartetin juhlavuosi ja yhtye teki 35 keikkaa Kivikausi 40-otsikolla. Tästä vuodesta ja seuraavasta Sajakorpi veikkaa samanlaista, enempään yhtyeellä ei ole aikaakaan. Jokaisella on päätyö, joka vie muun ajan.
"Noo, me ollaan joskus tehty kahtasataa, niin siihen nähden", naureskelee Saja, "mutta silloin me tehtiin sitä päätyönä."
"Se on miellyttävä herrasmiesharrastus ja kun kerran yleisö haluaa nähdä meitä ja kuulla meitä, niin mikä ettei."
Viidestäkympistä ylöspäin on iältään suuri osa yleisöstä Sajakorven arvion mukaan Nykyisin katsomossa on kaiken ikäistä väkeä. Sajakorpi arvioi, että monen aikuisen lapset tulevat katsomaan ilmiötä, josta heidän vanhempansa ovat pitäneet; sana kulkeutuu seuraavalle polvelle.
Matti "Fredi" Siitonen, 64, laulaa ja ensi syksystä lähtien myös näyttelee Lahden kaupunginteatterin Cats-musikaalissa, Ilkka "Hemming" Lähteenmäki, 64, toimittaa kahta yrittäjälehteä ja on kunnallispolitiikassa Lohjalla, Vesa Nuotio, 64, toimii trubaduurina ja on ohjannut teatteriesityksiä, Sajakorpi itse kirjoittaa musiikkinäytelmiä ja ohjaa niitä.
"Tää on sellainen ammatti, josta ei jäädä eläkkeelle. Tätä tehdään niin kauan kuin on yleisöä ja terveyttä riittää. Ei tästä haluakaan itse asiassa eläkkeelle", Sajakorpi sanoo.
"Onhan se selvää, että tämä on samalla harrastus. Tämä on ammatti ja harrastus, elikkä kaikki nää työt, viihdetaiteen tekemisen muodot mitä me kukin harrastamme, se antaa suuren tyydytyksen myöskin harrastuksena eikä vain ammattina."
Yksi tekijä Kivikasvojen valtavaan suosioon on kvartettilaulu, jota se on harjoitellut paljon pitkin matkaa. Ohjelmistossa on aina ollut erilaisia kevyen musiikin tyylejä, ja koska musiikki on olennainen osa, sen tasosta on yritetty pitää tiukasti huolta.
Televisio nosti yhtyeen huipulle. Toisena syynä suosioon Ismo Sajakorpi näkee taustan; ryhmä on saanut alkunsa yhteisessä paikassa, Reserviupseerikoulun vuosikurssilla numero 118 kesällä 1965. Se on nitonut ryhmän vahvoin tunnesitein toisiinsa ja tuo ystävyys näkyy yleisöön vielä 40 vuoden kuluttua keskinäisestä viihtymisestä lavalla ja pilke silmäkulmassa-leukailussa.
Yhtyeen ikioma tv-ohjelma pyöri televisiossa kuusi vuotta kevääseen 1975 keräten jopa 2,5 miljoonan yleisön kerrallaan ja se loi Sajakorven mielestä tukevan pohjan yleisön ja kvartetin välille. Kaikki tiesivät ja tunsivat heidät, ja tuo sama suosio kantoi konserttilavoilta yökerhorevyisiin, teatteriin ja kaikille keikoille.
Omana juttunaan Sajakorpi pitää tv-ohjelman suosiota. Hienot, isot ja lavastetut musiikkinumerot sekä sikermät olivat komeita aikana, jolloin muut eivät sitä tehneet. Hauskoista jutuista esimerkiksi Ohukainen ja Paksukainen puri yleisöön.
"Sitten me olimme valtavirrasta hiukan poikkeavia. 1970-lukuhan oli voimakkaasti politiikan sävyttämä, etenkin vasemmistopolitiikan ja me oltiin epäpoliittisia hahmoja, siistejä nuoria miehiä, smokit päällä laulettiin ja hulluteltiin sitten kuitenkin rankasti ja reippaasti. Mut siinä on sellainen herrasmiesmeininki ja suuri suomalainen yleisö ei ollut mitenkään radikaalia, vaan koki että se on tuttua ja turvallista. Ne tykkäs siitä, kerta kaikkiaan, se sopi niiden maailmankuvaan."