petri.hakkarainen@kaleva.fi
Herran pelon väitetään olevan viisauden alku. Tässä viitataan yleensä taivaalliseen kaikkivaltiaaseen, mutta kyllä maallisiakin herroja vielä säikytään. Jostain syystä ilmiö näkyy selvemmin maalla kuin maalikylissä.
Kainuussa perustettiin kaksi kuukautta sitten yhdistys nimeltä Kainuun hallintokokeilun seuranta. Kolme viikkoa sitten yhdistyksen nettisivut suljettiin.
Puheenjohtajan mukaan yhdistys on lopetettu. Sihteeri kertoo sen jatkavan valvontatyötään ilman internet-julkisivua. Kahden kansalaisaktiivin sukset lipsahtivat hieman ristiin, mutta yhtä mieltä he ovat yhdestä asiasta: kainuulaiset valittavat nurkan takana ja pienessä piirissä. Omalla nimellä esiintyminen tai edes keskustelupalstalle rekisteröityminen ovat heille liikaa.
Yhdistys perustettiin sitkeän kansalaisaktivismin tuoman voiton innoittamina. Pitkälti muutamaan itsensä likoon pistäneeseen ihmiseen henkilöitynyt elämöinti toi Ristijärvelle ja Vuolijoelle takaisin lääkäripalvelut. Supistettuina, mutta kuitenkin.
Yhdistyksen perustajat saivat osakseen kannustusta ja lupauksia porukkaan liittymisestä. Ajatuksena oli luoda päättäjien edesottamuksia vahtiva aktivistiryhmä, joka esittäisi asiallisia mutta tiukkoja kysymyksiä, nostaisi esiin ongelmia ja raportoisi havainnoistaan valtakunnan päättäjillekin.
Ajan tavan mukaan keskustelun kentäksi tarjottiin internetsivusto. Reilun kuukauden ajan jaksettiin odottaa, että kainuulaiset kertoisivat omalla foorumillaan, mikä mättää ja minkä kanssa kelpaa elää.
Puuhamiehet tekivät parhaansa ajatusten vuon uomaa aukaistakseen, mutta eivätpä kokonaisen maakunnan ääneksi oikein sovi soimaan yhden tai kahden ihmisen mielipiteet.
Sihteeri heitti nettihommat sikseen ja puheenjohtaja päätti panna kiinni koko foorumin. Johtopäätös oli, että herroja pelätään vaaramaakunnassa ihan oikeasti. Miksi muuten olisi niin, että nimeä kysyttäessä valitus palvelujen keskittämisestä vaikenee ja harmi koetusta epäoikeudenmukaisuudesta näkyy vain kohonneena verenpaineena - ei julkisena kannanottona.
Tuppisuisuus julkista mielipidettä kysyttäessä käy ilmi myös katugallupin tekijälle. Tässä yhteydessä kirkastuu myös alueellinen ero: etenkin maaseudulla nimen kysyjää ja kameralla sihtailijaa kavahdetaan usein karkuun saakka.
Kansalaiselle tarjotaan monia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Edustuksellisen demokratian lisäksi tarvitaan myös suoraa demokratiaa. Itsekseen pirtissä jupiseminen ei auta.
Kainuun maakuntapäättäjät tunnustivat hiljattain, että he ovat huolehtineet perin kehnosti kainuulaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Moni myönsi myös, että oma vallankäyttö jää vajaaksi.
Samanlaisia tuloksia saataisiin varmasti miltä tahansa päättäjäporukalta, jos vain vastaajilla riittää rehellisyyttä. Kansallinen osallistumisohjelmakin hyytyi siihen, ettei luottamushenkilöillä ja virkamiehillä riittänyt kiinnostusta asiaan.
Päättäjä ei kaipaa lisätöitä. Kysyvälle äänestäjälle pitää etsiä perusteita, esittää laskelmia ja kertoa asioista jo valmisteluvaiheessa. Jos kansalaisaktiivisuus nousee, päättäjän taakka kasvaa ja valta vähenee.
Kansalaiskeskustelu on politiikan polttoainetta. Hallinto ei päätä, vaan valmistelee. Kansaa edustavat poliitikot päättävät. Yksinkertaista, mutta kovin vaikeaa.