Venäjän uusi valtarakennelma alkaa olla valmis. Ylhäältä luotu puoluejärjestelmä on kuin kansanvallan periaatteiden irvikuva, mutta valtaeliitin tarkoituksiin se sopii hyvin.
Puolueiden synnylle on kaksi pääperiaatetta. Yleensä ne pohjaavat aitoon kansanliikkeeseen ja sen taustalla olevaan aatesuuntaan, jolloin tuloksena on hyvin pitkäikäinen ja sopeutumiskykyinen puolue. Monissa vanhoissa demokratioissa, kuten Suomessa, puolueiden juuret voivat olla sadan vuoden ikäisiä.
Toinen syntytapa on vahvan johtajan ympärille muodostuva henkilökeskeinen liike. Tuore esimerkki siitä on Silvio Berlusconin johtama Forza Italia. Suomessa vastaavanlainen puolueilmiö oli Veikko Vennamon SMP. Tällaiset puolueet ovat usein epävakaita ja lyhytikäisiä rakennelmia, jotka katoavat näyttämöltä perustajansa myötä.
Mutta Venäjällä on nyt kehitetty jotain aivan uutta. Maahan on ylhäältä ohjaten rakennettu uusi valtapuolue, jonka olemassaolon oikeutus perustuu enemmän valtaeliitin kuin kansan tarpeisiin. Puolue on nimenomaisesti luotu voittamaan kaikki vaalit.
Yhtenäinen Venäjä menestyi toki aidosti viime vaaleissa, ja olisi menestynyt ilman vaalikampanjoiden ja mielipideilmaston manipulointiakin. Silti viime aikojen operaatiot ovat synnyttäneet uuden yksipuoluejärjestelmän Venäjälle, demokratiaa muistuttavien kulissien sisään.
Muitakin puolueita on olemassa, mutta vain yhden kautta voidaan käyttää todellista valtaa. Tämän puolueen tarkoitus puolestaan on sinetöidä Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä aseman vahvuus.
Kuka suunnitelman sitten on laatinutkin, lopputulos on erittäin tarkoituksenmukainen. Kunhan vallanvaihto on viety loppuun, Putin on sekä pääministeri että valtapuolueen puheenjohtaja. Periaatteessa tämä asetelma on juuri se, johon läntisissäkin demokratioissa pyritään: suurimman puolueen vetäjä johtaa myös hallitusta. Tosin Putin huudettiin Yhtenäisen Venäjän johtoon vasta tällä viikolla, vaikka hän jo duuman vaaleissa keräsi puolueelleen ääniä.
Presidenttinä puolestaan aloittaa pian Dmitri Medvedev, jonka tieltä Putin väistyy. Perustuslakia on noudatettu, vaalit on pidetty, ja simsalabim: Venäjällä on ensimmäisen kerran selkeä parlamentaarinen enemmistövalta. Paitsi että todellisuudessa maahan on luotu uusi järjestelmä, joka sinetöi nykyisen valtarakenteen ties miten pitkäksi aikaa tulevaisuuteen.
Tämä on ollut toteutukseltaan nerokas poliittinen operaatio. Ohjailtu demokratia ei ole enää teoriaa, vaan se on viety käytäntöön. Kaiken lisäksi lopputulos tuntuu sopivan suurimmalle osalle venäläisistä.
Politiikasta ei muutenkaan kovin paljon piitata, kun elintaso koko ajan kasvaa eikä valtio vahdi liiaksi arkielämää. Lisäksi moni yhdistää käsitteen "demokratia" Boris Jeltsinin ajan talousromahdukseen. Tuolloin Venäjä oli monin tavoin vapaampi kuin koskaan ennen, mutta se oli heikko ja sen elintaso oli vaatimaton. Nyt maa rikastuu ja vahvistuu.
Uudenvaltapuolueen pohja on keinotekoinen, ja normaali uudistumismekanismi puuttuu. Putinista luodaan kansallista johtajaa, mutta mitä tulee hänen jälkeensä?
Ennemmin tai myöhemmin ongelmat alkavat kasautua. Sisäiset valtataistelut, byrokratia ja korruptio lisääntyvät, ja syntyy patoutuneita muutospaineita. Silloin koko rakennelma voi sortua - tai sitten ruuvia kiristetään ja se johtaa kuohuntaan, jos normaali vallanvaihto ei onnistu. On vaikea sanoa, meneekö tähän vuosia vai vuosikymmeniä, mutta Yhtenäistä Venäjää ei ainakaan ole luotu tilapäiskäyttöön.