Missä on kaksivuotias Herkules?
Tuntomerkit: päällä harmaa turkki, vinot silmät, muistuttaa saksanpaimenkoiraa, paino maksimissaan 75 kiloa, pituus alle 140 senttiä.
Herkules on nähty viimeksi Hyrynsalmella helmikuun alussa.
Havainnot kadonneesta voi toimittaa Ilpo Kojolalle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotukijalle, Ouluun.
Kadonnut ei poistunut kotoaan, koska sillä ei ole kotia. Vaeltelevan, yksinäisen poikamiessuden koti on siellä, minne se torkuilleen pötkähtää.
Herkuleksen omaisia ja tuttavia lohduttanee tieto siitä, että kyseinen susi saattaa hyvinkin olla elossa.
Jäljet kertoivat parittomuudesta
Kartalta katoaminen voi johtua pelkästään siitä, että Herkuleksen gps-paikantimen sisältävä panta on raksuttanut akkunsa tyhjäksi. Yleensä akku piiputtaa jo vajaan vuoden kohdalla.
Toinen vaihtoehto on raadollisempi: Herkules on kuollut.
"Todisteita ei ole kohtalosta puolin eikä toisin. En voi ottaa kantaa, enkä vetää johtopäätöksiä", juttua tutkiva Kojola sanoo diplomaattisesti.
Siitä huolimatta on Kojolan mukaan todennäköisempää, että Herkules elää.
Se on vielä todennäköisempää, että Herkules elää yksin - tai ainakin lapsettomana.
"On hyvin epätodennäköistä, että se olisi löytänyt sopivan ikäisen, yksinäisen naarassuden. Ja jos onkin löytänyt, pentuja niillä ei ole, sillä nuori susi viettää aikaansa puoli vuotta, vuoden parinsa kanssa, ennen kuin lisääntymisaika on käsillä."
Pitäähän sitä harkita tarkkaan.
Sudet saavat yleensä jälkeläisiä touko-kesäkuussa, joten tositoimissa pitäisi olla maalis-huhtikuussa. Viime vuonna Pohjois-Pohjanmaalla syntyi arvion mukaan pari pentuetta.
Pyhäjoella liikkui jopa yhdeksän suden lauma viime syksynä.
Susi on siinäkin mielessä ihmismäinen, että jälkikasvun hoitoon osallistuu vanhemmista molemmat. Näin ei muiden suurpetojen kohdalla ole.
Ankarasta yrityksestä ja pyyteettömästä vaeltamisesta huolimatta Herkules on jäänyt nuolemaan tassujaan.
"Kävimme katsomassa sen jälkiä maastossa. Yksinään se liikkui", Ilpo Kojola vahvistaa.
Herkules on stopannut lähinnä vain syödäkseen, todennäköisesti hirveä. Muuten se on kulkenut, kulkenut ja kulkenut. Yksinäinen susi ei yleensä asetu paikoilleen, ennen kuin se löytää puolison itselleen.
Mutta löydämmekö me sitä, Herkulesta, enää ikinä?
Tutkija Kojola vastaa:
"Se olisi puhdasta sattumaa."
"Jos se ammutaan tai se jää auton tai junan alle. Tai jos sen ulostetta löydetään ja verrataan sen dna:ta pannoituksen yhteydessä otetun karvanäytteen dna:han, niin saamme selville ainakin sen, että se eläisi."
Kaiken varalta: Jää hyvästi, Herkules!