Herkkä nuori nainen tukeutuu vahvaan paateen. Vartalo kiertyy hieman sivulle ja katse suuntaa kaukaisuuteen. Taustalla on turvana korkea kotikuusi.
Kuvanveistäjä Niilo Rikulan (s. 1959 Vaala, Oterma) veistos runoilija Isa Aspista on onnistunut yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta, esittävyyttä ja abstraktisuutta. Taitavasti pelkistetty naishahmo ei ole vain eteerinen, siinä on myös määrätietoisuutta ja sisua kuten oli Isa Aspissakin aikanaan.
Paasi, symbolinen rantakivi on veistoksen abstraktinen elementti. Se on vankka ja tarpeellinen vastakohta Isa Aspin veistoskuvalle. Teos muodostaa taiteen klassisen kolmiohahmon.
Kivi viittaa myös Aspin kotiympäristöön lähistön Puolankajärven rannalla. Sekä yleisemminkin luontoon Isa Aspin runouden innoittajana.
Niilo Rikula tutustui aiheeseensa kirjallisuuden avulla. Itse Isa Aspista ei ole säilynyt kuin yksi valokuva. Mutta tuo ainokainenkin heijastaa herkkyyttä ja vahvuutta.
Pronssiveistoksen samanaikainen esittävyys ja abstraktisuus, herkkyys ja vahvuus on sukua Kain Tapperin puuveistoksille. Tämä ei ole ihmekään, sillä Kuvataideakatemiassa 1985-88 opiskellut Rikula oli Kain Tapperin oppilas.
Ja samaa herkkyyttä ja vahvuutta tapaa Rikulan toisessa julkisessa veistoksessa, Helsingin Vallilassa sijaitsevassa Gunnar Bärlundia esittävässä muistomerkissä (1991).