Kävin Tallinnassa. En tuonut kaljaa. Teinkö aivan väärin? Eikö minun olisi pitänyt raahata sakuatuborgialapinkultaa ainakin yksi pahvilaatikollinen, se tuttu 24 tölkin keissi. Näinhän Suomessa oletetaan: kaikki roudaavat Tallinnan-matkojensa aarteina viinaa niin että vilisee.
Höpsistä. Ei jokainen jaksa hilata painavia kalja- tai siideripakkauksia ensin laivan läpi ja ennen kaikkea Helsingistä halki puolen Suomen Ouluun. Ei tullut mieleenkään. Saa juotavaa täältäkin, sen mitä tarvitsee.
Mutta ei vähätellä. Toin minä juotavaa Tallinnasta. Pari litraa kermaista pehmeää likööriä, itselleni ja anopilleni herkuteltavaksi. Totta on kuitenkin toinen puoli. Seurueestani osa toi täydemmän viinalastin. Eniten kantoi maihin nainen, jolla on pian isot syntymäpäiväjuhlat ja tupaantuliaisetkin luvassa. Kun tuollaisessa tilanteessa alkaa laskea suuremman määrän viinankulutusta ja kotimaisia hintoja, käsien venyminen on pieni paha. Hänellä oli myös se etu, että kodin etäisyys Helsingistä ei yllä satoihin kilometreihin. Täältä Toijalan takaa on jo toinen juttu. Minä voin tehdä vastaavan retken Haaparannan suuntaan. Olen tehnytkin. Hain kolme kanisteria viiniä, kun kehuivat, että siinä säästää. Osa kului illanistujaisissa, osa hissukseen viikonloppuisin. Ei mitään suurkulutusta, eikä niin paljon hintaeroa, etten olisi voinut ostaa lähi-Alkostakin.
Suomessa pelätään, että kaikki alkavat vapun ja Viron EU-jäsenyyden jälkeen tuoda kahta kauheammin alkoholia meren takaa. Ruotsin skånelaisetkin rynnivät Tanskaan, kun maa alensi väkeviensä verotusta. Pelättävä on, että ainakin eteläisemmän Suomen kansalaiset tekevät samansuuntaisen liikun Viroon.
Vastavetona lasketaan kotimaassa viinaksien veroa, mutta se vasta saakin aikaan kauhua: jos ja kun väkevien viinojen valmistevero Suomessa humpsahtaa 44 prosenttia alaspäin, suomalaiset varmasti ja alituiseen päihtyvät silkasta väkevästä ilosta.
Hallitus onkin päättänyt yrittää karkottaa viinan kiroja alkoholipoliittisella ohjelmalla, jota mainostetaan lajissaan ennätyslaajaksi alkoholihaittojen ehkäisyohjelmaksi. Kukaanhan ei ennestään tiedä, että alkoholi on vaarallista. Jokainen on varmasti kuullut, että alkoholin liiallinen kulutus vaarantaa terveyden. Alkoholin kulutuksen lisäys tuo myös lisää väkivaltaa, tapaturmia ja kuolemia. Se on fakta, jota pitääkin pelätä.
Veroale voi hieman nostaa väkevien kulutusta ylöspäin, mutta tuskin se opettaa ihmisiä juomaan väkeviä, elleivät he osaa tehdä sitä ennestään. Viinien valmisteveroa aiotaan Suomessa raskia alentaa huikeat 10 prosenttia, oluen 32. Esimerkiksi punaviiniä nautiskellaan Suomessa kuitenkin koko ajan enemmän.
Ei kossu muotoudu ruokapöydän juomaksi, vaikka se olisi kuinka halpaa. Eikä vodka maistu viiniltä, vaikka kuinka maustaisi vissyllä. En minäkään kantanut Tallinnasta väkeviä. Harkitsin kyllä. Hinta olisi esimerkiksi Finlandia-merkillä ollut edullinen ja suhteessa juoman tujuuteen se olisi kannattanut. Kotikaapissa on kuitenkin sen verran käyttämättömiä voimajuomia ennestään, että mitäpä varastoja väljehtymisen riskillä kartuttamaan.
Jotenkin arveluttaa se, että väkevien viinojen hinnan alennus Suomessa tuo suurimman riskin niille, jotka jo ovat oppineet viinan juomisen taidon, jotka käyttävät liian paljon viinaa.
Heitä varten olisi tarvittu kunnollista, toimivaa alkoholipoliittista ohjelmaa jo kauan sitten. Sellaista ohjelmaa, joka olisi jo auttanut ja pelastanut.
maria.jauho@kaleva.fi