Jääkiekko
Espoo Kello on 21.00, kun desibelit ylittävät Espoon Areenassa kaikki mahdolliset melunormit. Ville Peltonen ja Kimmo Kuhta punnertavat 15,8 kiloa painavan Kanada-maljan kohti kattoa ja päättävät HIFK-fanien 13 vuotta kestäneen odotuksen. Mestaruus on varmistunut Bluesin kotikaukalossa, mutta se ei hillitse juhlamenoa tippaakaan. Areenan lehterit ovat yhtä aaltoilevaa punaisten pelipaitojen merta. "IFK, IFK, IFK", kaikuu raivokas kannustus - eikä kenelläkään espoolaisella ole asiaan vastaansanomista. Yhtenä muiden joukossa pelaajia kaulailee päävalmentaja Kari Jalonen. Oulun mies, joka ei pelaajana löytänyt paikkaansa HIFK:n sisäänlämpiävästä joukkueesta, mutta joka juuri nyt ja tässä hetkessä on saavuttanut kriittisten HIFK-fanien varauksettoman hyväksynnän. "Puolivälierien Jokerit-sarja oli koetinkivemme. Sen aikana kasvoimme valtavasti", liikuttunut Jalonen kiteyttää. "Rentous ja henkinen kovuus. Ne olivat vahvuutemme. Ja Ville Peltonen tietysti oli joukkueelle se henkinen liideri, jonka tarvimme." Jalosen, 51, ilmeet ja eleet kuvastavat suurta helpotusta. Viimeisten kuukausien aikana Jalonen on työskennellyt lähes epäinhimillisten painetaakan ahdistamana. Samalla kun Jalonen valmisti joukkojaan mestaruusjahtiin, selvitteli valmentaja kulisseissa koukeroisia sopimuskuvioitaan. "En minä lehtiä lue. Paine pitää kestää ja pakoon ei saa lähteä." Kovin moni muu ei olisi pystynyt pitämään pakkaa kasassa, mutta Jalonen pysyi loppuun asti tilanteen herrana. Kolmevuotisen projektinsa jälkeen hän poistuu Helsingistä voittajana, joka ei ole kenellekään mitään velkaa. "Minulla oli kotona pari leipää valmiina odottamassa, jos pelit olisivat jatkuneet. No, ne leivät jäivät nyt syömättä", Jalonen virnuilee. HIFK-perhe on aina korostanut aina juuriensa merkitystä, mutta nyt Helsingissä osataan arvostaa myös Oulun alueen kiekko-osaamista aivan eri tavalla kuin ennen. Mestarijoukkueessa oli vahva pohjoinen ulottuvuus. Kahden viime kauden aikana Mikael Granlundista on kirjoitettu kaikki mahdollinen - eikä syyttä. 19-vuotias Granlund pelasi väkevän kevään, mutta finaalien ykköshahmo oli hänen ketjukaverinsa Juha-Pekka Haataja. Kärppien kasvatin uroteot eivät jääneet puolivälierien jatkoaikamaaliin, joka piti HIFK:n mestaruushaaveet elossa. Neljässä finaalissa Haataja kirjautti tehot 4+4=8 ja voitti pudotuspelien pistepörssin (8+8=16). Enempää ei olisi voinut vaatia kukaan. "Olen saanut olla jo pitkään terveenä. Se on kasvattanut itseluottamusta", Haataja pelkistää. Kärpissä Haataja, 28, juhli mestaruutta kahdesti. Nyt mestaruus maistui vieläkin makeammalta, sillä HIFK:ssa Haataja lukeutui Jalosen luottopelaajiin. Oulussa näin ei vielä ollut. Ensi kaudeksi Haataja suuntaa takaisin kasvattajaseuraansa. "Totta kai on sääli jättää näin hyvä joukkue. Mutta hyvät muistot tästä Helsingin-keikasta jäi." Muistot, joita ei vie Haatajalta ja muilta HIFK-pelaajilta enää kukaan.