Elämme sitä kohtaa allakasta, jolloin salaperäisyys ja suuri mysteeri saavat valtuudet - jouluväreineen, jouluvaloineen, joulutuoksuineen.
Paisumme hyvästä tahdosta kuin ohjeen mukainen nisutaikina. Herkkä aatoksemme leijailee lumihiutaleen kevyenä pohjatuulen vietävänä.
Sitä huomaa pohtivansa, miten Mervi ja Matti selviävät joulusta? Hehän eivät saa lämmittää saunaa keskenään eivätkä kaatua pätkähdellä makoisten löylyjen päälle pihansa okaisiin pensaisiin.
Ulkoportaiden lakaisu keskeytyy. Pitää pysähtyä miettimään, kuinka lööpeistä tipahtanut salarakas pursottaa pikkukinkkuun sinappikorppujauhoisen kannen potien siinä ohessa Seiskan kansiaiheeksi sopivaa valtavaa yksinäisyyttä.
Joulu on rauhan juhla. Niinpä Timo Jutila nousee, sammuttaa lehtoparvelta valot ja askeltaa aution jäähallin portaat hitaasti alas.
Hän jättää härkien kaukalon, poistuu pyhiksi ylämummojen maailmasta.
Eniten rauhaa ja pysähtymistä tarvitsee Elvis. Kuningas on painanut koko vuoden kovasti töitä. Hän on julkaissut 28 äänilevyä, 19 dvd:tä. Joululevyjäkin kolme. Elvis Aaron Presley ei ole koskaan tienannut näin paljon.
Miten joillakuilla on otsaa väittää, että Elvis on kuollut. Mies heiluu ripeänä kuin leikki-ikäinen. Elviksiä on kaupoissa millä tahansa mitalla.
Tarinan mukaan Maria ja Joosef eivät eräänä myöhäisenä iltana päässeet nukkumaan Betlehemin kauppalassa. Majoitusliikkeet olivat täynnä eikä takseja liikkunut. Koko yön he värjöttelivät ja odottivat elukkakatoksen alla.
Samantapaisissa tunnelmissa seisoksii oululainen it-alan osaaja Oulunsalon lentokentällä klo 01.05. Hän pyrkii kotiin, mutta tuloskuntoon viritetyt vossikat eivät huoli satunnaista pokaa. Ne ajavat kaupungissa.
Jouluisan mielen myöhäisimmällä kotilennolla on nostattanut matkan lempinimi. Sitä kutsutaan sikavuoroksi.
Palsta päättyy.
Kiitän ja kumarran.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi